tiistai 29. lokakuuta 2013

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10268758/?claim=8wmndhuy7yu">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

maanantai 28. lokakuuta 2013

Seikkailuni Turkissa facebook sivut! :)

Heippa vaan! Tällainen pikapostaus tähän väliin.

Tiedoksi kaikille jotka eivät ole kuulleet, että blogillani on nyt facebook sivut osoitteessa http://www.facebook.com/pages/Seikkailuni-Turkissa/1425718760977168?fref=ts. Tervetuloa tykkäämään sivusta! Suuret kiitokset lukijoilleni ja kaikille jotka ovat jättäneet kommentteja. Luen aina ilolla ajatuksianne! :)


P.s Postaus ehdotuksia saa laittaa. Jos haluat tietää jotain Turkista tai ylipäätänsä asumisesta täällä yms. niin laitappa kommenttia minulle. :)

lauantai 26. lokakuuta 2013

Suunnitteletko pidempää matkaa tai muuttoa ulkomaille? Are you sure? ;D



Kun olin nuorempi haaveeni oli asua ainakin puolet vuodesta jossain lämpimässä maassa. Erityisesti ajattelin Espanjaa koska olin käynyt siellä lomamatkoilla ja rakastunut maahan täysin. Lomamatkoilla sitä näkee kaikesta aina sen paremman puolen. Asutaan ilmastoidussa hotellissa ja ranta on kivenheiton päässä. Joka päivä on jotain uutta ja hauskaa nähtävää eivätkä arkihuolet paina... Toisin on kun todella muuttaa asumaan maahan tai lähtee pidemmälle reissulle. Käydään läpi muutamia seikkoja mitä kannattaisi miettiä ennen laukkujen pakkaamista.

1. Miksi haluat muuttaa ulkomaille?

- Ajatteletko että kotimaassasi on niin tylsää että vaihtelu tekisi terää? Toki vaihtelu virkistäää, mutta asuminen uudessa maassa ei yleensä ainakaan aluksi ole helppoa. Ei kannata myöskään lähteä reissuun paeten kotimaan ongelmia. Samat ongelmat ja lisääkin tulee varmasti vastaan uudessakin maassa. Se että kaverillasi oli huippu hauskaa vaihtovuotena ei tarkoita sitä että omasta matkastasi tulisi välttämättä menestys. Ensin kannattaa panostaa siihen että viihtyy omassa kotimaassaan ja sitten miettiä tulisiko pärjäämään maailmalla.

2. Mikä on kohdemaa?

- Helpointa on lähteä maahan jonka kieltä jo osaa ja jonka kulttuuri ei ole kovin kaukana omastasi. Toisaalta kurkistaminen aivan uuteen kulttuurin voi olla hyvin silmiä avaava ja opettava kokemus. Jos et osaa kohdemaan kieltä suosittelen sinua aloittamaan opiskelun jo kotona. Itse en niin tehnyt ja aika hankalaa kielen kanssa on ollut.


Tarkista että ajatuksesi kohdemaasta eivät ole liian ruusunpunaiset.

3. Kenen kanssa lähdet matkaan?

- On tärkeää miettiä haluaako lähteä reissuun yksin vai kenties kaverin kanssa. Jos lähdet yksin varaudu siihen että ystävien hankkiminen on yleensä kovaa työtä ja se vie aikaa. Sinun täytyy kestää myös yksinäisyyttä. Jos lähdet kaverin kanssa valitse sellainen ystävä jonka tunnet hyvin ja jonka kanssa sinulla on samanlaisia kiinnostuksen kohteita. Kun toinen haluaa kierrellä museoita ja toinen bilettää harvasen ilta voi ystävyys olla koetuksella. Jos taas lähdet reissuun poika/tyttöystävän kanssa täytyy sinun myös varautua siihen mahdollisuuteen että suhde kaatuu kesken matkan. Miten silloin keräät itsesi? Kaikkineen ei koskaan kannata lähteä reissuun tai asumaan maahan toisista riippuvaisena. Älä vain roiku jonon jatkona vaan opettele hoitamaan asiasi itse.

3. Mitä käytännössä ottaen haluat kohdemaassa tehdä?

- Vaihto-opiskelijan ja kotiäidin arki voi erota hyvinkin paljon toisistaan. Jos päätät lähteä opiskelemaan ulkomaille saat luultavasti melko helposti ystäviä. Jos tulet tekemään töitä jonkin yhdistyksen kautta he yleensä hoitavat kaikki käytännönjärjestelyt ja paperiasiat. Se on suuri helpotus. Minä taas lähdin Turkkiin rakkauden perässä. Päädyimme asumaan Denizliin sillä poikaystäväni perhe asuu täällä. Olen täällä kotiäitinä (toistaiseksi ellen pian löydä töitä) joten tilaisuuksia joissa voisi tutustua muihin ihmisiin ei ole ollut kovin paljon. Sitä joutuu itse olemaan todella aktiivinen ja yritteliäs.

4.  Ota selvää mitä papereita tarvitset ja tarvitsetko esim. oleskelulupaa

- Sitä ei tule monesti kuvitelleeksikaan kuinka kova paperisota ulkomaille muuton yhteydessä voi syntyä. Niin kuin ylemmäksi kirjoitinkin joissain tapauksissa esim.työntekijän lähettänyt yritys hoitaa kaikki paperi asiat. Minä olen eri asemassa. Jotta voisit hoitaa asiasi itse sinun pitää osata hyvin kohdemaan kieltä. Jos et osaa tarvitset jonkun paikallisen avuksesi. Minua auttaa poikaystäväni ja hänen perheensä. Täytyy myöntää etten millään olisi pärjännyt ilman heitä. Muista että kaikissa maissa ei olla niin kansainvälisiä että englantia ymmärrettäisiin. En suosittele uuden paikallisen tuttavuuden hankkimista apuun sillä hyväksikäytön vaara on tällöin suuri.

Ulkomaalaisena Turkissa

Kerron miltä tuntuu asua ulkomaalaisena Turkissa omien kokemuksieni perusteella. En takaa että kaikki yksityiskohtaiset tiedot pitävät paikkaansa. Virallista tietoa kannattaa etsiä eri nettisivuilta.

Tää kuva on aika hauska mun mielestä :D


Ensinnäkin Turkki ei ole mikään helppo maa asua ulkomaalaiselle. Täällä suhteet merkitsevät todella paljon joten olisi parempi tuntea edes muutama paikallinen hyvin ennen Turkkiin muuttoa. Itsehän tulin Turkkiin rakkauden perässä ja minun tukijoukkoni ovat poikaystäväni ja hänen perheensä. Jos aikoo muuttaa yksin tulisi kieli osata kohtuullisen hyvin jotta ei joudu huijatuksi rahallisesti tai muutenkaan.
 
Jos aikoo oleskella Turkissa kauemmin kuin kolme kuukautta on haettava oleskelulupaa. Oleskelulupaa voi hakea mm. perhesiteen, työn tai opiskelun perusteella. Itse käsittelyprosessi on paljon lyhyempi Turkissa kuin Suomessa. Hakijan täytyy todistaa riittävä varallisuus oleskeluun. Olen jopa kuullut että joitakin on pyydetty näyttämään tilillään koko vuoden elämiseen riittävät tulot. Itse anoin juuri oleskelulupaa. Minun ei tarvinnut todistaa tulojani sillä poikaystäväni allekirjoitti paperin jossa lupaa elättävänsä minua jos en siihen itse pysty. Oleskeluluvan anominen ei ole mitään halpaa lystiä, n.900tl / n.350 euroa siihen minulta upposi. Lisäkustannuksia tulee siitä kun joutuu käännättämään papereita tai asiakirjoja esim. notaarin toimesta. Turkissa yleensä ei käy todistuksen/paperin englanninkielinen versio vaan se täytyy kääntää turkiksi. Näin ainakin on Denizlissä. Turkin poliisin sivuilta saa tarkempaa tietoa oleskeluluvan hankinnasta. http://www.egm.gov.tr/EN/Pages/Residence-Permit-Procedures.aspx

Työn hankkiminen ulkomaalaisena ei ole helppoa. Ulkomaalainen tarvitsee työskennelläkseen työluvan. Yleensä työpaikan tulisi maksaa työntekijän työlupa mutta joskus työntekijän pyydetään maksamaan se itse. Koska työlupa on kohtuullisen kallis monet työnantajat joko välttelevät ulkomaalaisten palkkaamista tai ottavat töihin laittomasti. Työskentelystä ilman työlupaa kiinnijäämisestä saa kolmen vuoden maahantulokiellon sekä monen tuhannen liiran sakon. Yleensä työskennellessä turkinkielitaito on ehdoton      ( samoin kuin Suomessa suomenkielitaito. ) Silti mahdollisuutena on työskennellä esim. turistialueella oppaana. Kielikoulussa opettaminen on myös ihan hyvä vaihtoehto mutta viralliseksi opettajaksi vaaditaan joko opettajan tutkinto tai sitten voi suorittaa n. 600 dollaria maksavan kurssin jolla saa pätevyyden.

Niin kuin aiemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi ystäväverkoston haaliminen on kovan työn takana. Työ- tai opiskelupaikka tietenkin helpottaa ystävien löytämistä. Turkkilaiset kuitenkin viihtyvät enemmän suvun ja perheen kesken. Suuremmissa kaupungeissa kuten Istanbulissa ja Ankarassa on enemmän ulkomaalaisia ja sieltä luulisi helpommin samassa tilanteessa olevia henkilöitä siis löytyvän. Kannattaa olla hieman varuillaan jos liikkuu ulkona  yksin iltaisin varsinkin jos on nainen. Kiinnostusta ja huomiota saa varmasti osakseen. Ei kannata jäädä juttelemaan kenenkään tuntemattoman kanssa. Nämä vaarat piilevät tottakai kaikkialla muuallakin maailmalla öiseen aikaan.

Mitä hyvää?

Paljonkin. Olen erittäin tyytyväinen että lähdin ulkomaille. Matkailu ja toiseen kulttuuriin tutustuminen avartaa ajattelua ja sitä saa paljon unohtumattomia kokemuksia itselleen koko loppuelämäksi! En kadu hetkeäkään että lähdin Turkkiin. Vaikka elämä täällä ei aina ole helppoa pidän tästä maasta todella paljon. :)



Jos sinulla on vastaukset näihin kaikkii kysymyksiin niin eikun vaan laukkuja pakkaamaan!;)


torstai 24. lokakuuta 2013

Kotiäitinä Turkissa


Ajattelin kirjoittaa tästäkin aiheesta hieman. Niin kuin olen kertonutkin minulla on 1-vuotias tyttö. Suomessa nautin todella äitiyslomasta. Täytyy sanoa että se on ollut elämäni parasta aikaa. Ei kiirettä minnekkään, aikaa vauvan kanssa sekä aikaa tehdä kaikkea mitä ei työelämässä ollessa kerennyt tehdä. Minulla on Suomessa paljon äitikavereita ja lähes joka päivä näin heitä siellä asuessani. Kävin myös vauvan kanssa perhekahvilassa ja välillä muskarissa.

Noh...Täällä taas....Täytyy sanoa ettei mun fiilikset oo tällä hetkellä mitenkään katossa. Minulla on ollut paljon hauskoja hetkiä Turkissa ja juuri palasimme upealta Alanyan reissulta mutta arki on täällä välillä aika puuduttavaa.

Kotiäitiys on aivan toisenlaista täällä Turkissa kuin Suomessa. Ensinnäkään täällä ei ole kuin lyhyt palkallinen äitiysloma. Ei siis mitään kotihoidontukia yms. Isät eivät välttämättä osallistu niin paljon lastenhoitoon. Syynä siihen voi olla pitkät työpäivät tai sitten ihan kulttuuriset tavat. Mutta en halua yleistää. Oma poikaystäväni osallistuu kiitettävästi ja samaa olen kuullut monelta muultakin naiselta joilla on turkkilainen puoliso.
   Täällä ei ole myöskään ilmaisia kerhoja tai paikkoja missä voisi tavata muita vanhempia. Ainut paikka mikä tulee minulla mieleen on leikkipuisto. Kaikki puistot missä olemme käyneet ovat tarkoitettu neljävuotiaasta ylöspäin oleville lapsille. Ei siis hirveästi mitään Ailille. Lisäksi olen nähnyt vain reilusti ikäistäni vanhempia äitejä. Eihän minulla toki ole heitä mitään vastaan mutta en usko että he riemusta kiljuen ryhtyisivät kaverikseni. Sitten on vielä se kielimuuri. Harvemmin täällä tapaa äitejä jotka osaavat englantia. Denizlissä on kuulemmä jokin venäläisten äitien "yhteisö" mutta kun ehdotin yhdelle heistä tapaamista hän lopulta perui koko homman ja kysyi vain etteikö minulla ole muita ystäviä täällä...Joopa joo. Aika masentavaa.

Turkissa kotiäitiys siis tarkoittaa kirjaimellisesti sitä että olet kotona "neljän seinän sisällä". Ainakin sitä se minulle tarkoittaa. En tiedä tarkemmin muiden äitien elämästä täällä. Ei sen arjen tarvitsekkaan olla niin ihmeellistä, mutta valitettavasti minun on myönnettävä että kyllä minä kyllästyn siihen jos joka päivä vaan teen ruokaa/siivoan. Tarvitsen niitä sosiaalisia kontakteja ja toimintaa. Aluksi sopeutuminen oli erittäin vaikeaa. Joka päivä turhauduin ja hoin Andersille "Täällä ei oo mitään tekemistä!" Olin turhautunut ja suutuin pienistäkin asioista. Nyt olen ns. antanut vaan olla. En enään etsi niin paljon muiden seuraa tai tekemistä. Kestän myös tylsyyttä ja tyhjää aikaa mitä en ennen kestänyt. Arvata muuten saattaa että tämä blogi on oikea henkireikä minulle
Se mikä on Suomessa niin hienoa on kuinka äidit tukevat toisiaan ja verkostoituvat keskenään. Voihan se olla että paikalliset turkkilaiset äidit pitävät yhtä mutta en vain tiedä asiasta. Ulkomaalaisena äitinä on kuitenkin aina se ulkopuolinen ja se rooli on vaikea, varsinkin kun ei osaa kieltä.

Mitä muita käytännön eroja minulla tulee mieleen verraten Turkkia ja Suomea? Lapsen kanssa matkustaminen on hankalampaa. Matalalattia busseja en ole nähnyt kertaakaan joten joka kerta täytyy pyytää jotakuta apuun. Onneksi auttajia aina on löytynyt. Toisekseen autoissa ja takseissa ei välttämättä ole aina turvavöitä joihin voisi turvaistuimen kiinnittää (Joo ihan kamalaa!). Olen monesti nähnyt kun vauvoja kuljetetaan autossa/bussissa ilman mitään vöitä, sylissä. Turvallisuus ei siis todellakaan ole täällä kaiken aa ja oo. :/
   Ruokailusta kerron sen verran että Turkin marketeissa myydään hyvin vähän valmiita soseruokia vauvoille ja taaperoille. Olen itse törmännyt muutamaan hedelmäsoseeseen ja lihakeittoon. Valikoima on siis suppea joten olisi hyvä tehdä lapselle ruat itse. Erimerkkisiä äidinmaidonkorvikkeita löytyy taas pilvinpimein.
   Kun lapsi sairastaa Turkissa on kyseessä maailman loppu. Koko suku häärii ympärillä ja ruotii sitä miten lasta tulee hoitaa. Tavallinen nuhakuume on mitä vakavin sairaus ja lääkäriin on ehdottomasti mentävä. Välillä olen tuntenut itseni huonoksi äidiksi kun olen yrittänyt toppuutella muita ja sanoa ettei lääkäriin meno ole tarpeellista.

No mikä on kotiäitinä olemisessa täällä sitten hienoa? Ainakin se että ihmiset arvostavat todella äitejä. Kukaan (ei ainakaan tietääkseni) ajattele että äidit vain lusmuavat kotona ja hukkaavat aikaansa. (Täällä ei tosin ole niitä rahallisiä tukia mitä Suomessa annetaan.) Kukaan ei myöskään patista töihin. Turkkilaiset ovat erittäin lapsirakkaita. Lähes jokainen vastaantulija tulee juttelemaan Ailille ja haluaa ottaa syliin.


Tälläisiä ajatuksia minulla tälläkertaa. Toivottavasti ei mennyt liian negatiiviseksi. Yritän aina nähdä asioissa ne positiiviset puolet. Elämä olisi aika kurjaa ellei niin tekisi.

 Nyt kaikki äidit kertomaan omia kokemuksiaan äitiydestä! Miten olette kokeneet sen ja mikä on ollut vaikeaa/helppoa? Kommentteja saa laittaa ihan Suomesta tai Turkista käsin. Olisi hauska vertailla vähän Suomen ja Turkin eroja. :) 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Alanya

Maanantai illalla siis kotiuduimme Alanyan reissulta, jossa tapasimme äitini ja hänen miesystävänsä. Kirjoitan tähän koosteen matkastamme. Tämä postaus sisältää myös paljon vinkkejä Alanyan matkaa suunnitteleville. Kerron mm. nähtävyyksistä ja yöelämästä.  :)

Päivä 1 matkalla

Perjantai aamulla yhdeksän kieppeillä lähti Pamukkalen bussi Denizlistä kohti Alanyaa. Ensin bussi kierteli melkein tunnin lähiseudulla ottaen matkustajia kyytiin jonka jälkeen Denizlin päälinja-autoasemalla vaihdettiin uuteen bussiin. Denizlistä Alanyaan kesti siis noin kuusi tuntia eli pitkä matka. Olimme todelle ihmeissämme siitä miten Aili jaksoi niin hyvin matkan. Pientä kitinää kuului kuitenkin tottakai.



Noin puoli viisi illalla saavuimme Alanyaan. Netistä olimme etsineet halvimman hotellin mitä löytyy ja päädyimme varaamaan huoneen Prince Apartissa. Minua etukäteen pelotti että onko kyseessä joku ihan rämähotelli kun hinta oli niin edullinen. Koimmekin positiivisen yllätyksen kun näimme hotellin. Ulkona oli kaksi uima-allasta ja baari. Hotellihuone oli tilava ja siisti sekä meillä oli iso parveke. Myös henkilökunta oli todella ystävällistä.



Päivä 2; Alanyan linna sekä yöelämää

Lauantai aamupäivällä suuntasimme kohti rantaa josta otimme taksin korkealle vuorille. Tarkoituksemme oli tutustua Alanyan linnaan. Sää oli mitä parhain, ainakin 25 astetta. Korkealta linnoitukselta oli upeat näkymät alas. Sieltä näkee kaupungin koko komeudessaan.

 



Illalla äitini ja hänen miesystävänsä ottivat Ailin hoitoon ja minä sekä Anders suuntasimme tutustumaan Alanyan yöelämään. Aluksi istuskelimme terassilla ja joimme siinä muutamat. Meno oli aika villiä sillä tarjoilijat esittivät baaritiskillä omia tanssejaan ja yhtäkkiä tarjoilijoiden kaveri saapui ja alkoi tanssimaan kadulla. Tämä oli hauska ohjelmanumero. Mietin vain mielessäni että tämä ei ikinä tapahtuisi Suomessa. :D



Terassin jälkeen lähdimme tanssimaan clubille. En yleensä Suomessa pidä paljoakaan clubilla tanssimisesta mutta jostain syystä nautin siitä todella paljon Alanyassa. Clubin nimi taisi olla Havanna Club. Sisäänpääsy oli ilmainen ja sisällä odotti varmat bileet. Tanssilattia oli täynnä ihmisiä ja tunnelma mitä mahtavin. Ainoana miinuspuolena oli se, että musiikki oli todella kovalla. Jälkikäteen minulla olikin korvat lukossa ja tinnitystä aika kauan. Tämä on yksi syy miksi en edes haluasi käydä clubeilla usein Turkissa. En halua kuulovauriota. Jokatapauksessa meillä oli erittäin hauska ilta!


Päivä kolme, rantaelämää, tippukiviluolaa ja bloggari ystävän tapaamista

Arvata saattaa että aamulla oli hieman väsynyt olo. Emme antaneet sen kuitenkaan häiritä vaan suuntasimme heti aamupäivästä rannalle. Alanyan keskustassa on kaksi erillistä rantaa. Me menimme Kleopatra rannalle missä hiekka on hieman hienompaa. Lämpötila oli rannalla luultavasti hieman kolmenkymmenen ala- tai yläpuolella mutta vesi oli jo aika kylmää. Aikani aurinkoa ottaen uskaltauduin kuitenkin uimaan. Se taisikin jäädä tämän syksyn viimeiseksi uimareissuksi. Ensikerralla sitten kesällä 2014. :)



Rannan jälkeen oli vuorossa tutustuminen Damlatas tippukiviluolaan joka oli ihan Kleopatra rannan läheisyydessä. Sisäänpääsy ei maksanut paljon ja sisällä oli upeat näkymät. Ilmasto tippukiviluolassa oli todella kostea.



Illalla tapasin Helin joka asuu Alanyassa. Olen tutustunut häneen bloggaamisen kautta. Kävimme syömässä ja kiertelimme pitkin Alanyaa. Katsastimme Atatürkin patsaan ja Kisil Kulen (punaisen tornin). Punaisen tornin sisällä sijaitsee etnografinen museo. Me katsoimme paikkaa kuitenkin ulkoapäin. Oli todella mukavaa vaihtaa ajatuksia ihmisen kanssa joka on suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa kanssani. Molemmat asumme Turkissa ja meillä on turkkilaiset miehet.

Helin blogia voi lukea osoitteessa http://burdayim-oradasin.blogspot.com

Punainen torni

Maanantai aamupäivällä käväisimme vielä Alanyan Suomalaisten toimistossa joka oli juuri sulkemassa oviaan. Ehdin kuitenkin jutella muutaman sanan mm. työskentelemisestä ja asumisesta Alanyassa. Alanyassa on kuulemma ainakin yksi sairaala joka tarvitsee hoitajia jotka puhuvat Suomea. Aloin miettiä pitäisikö meidän muuttaa Alanyaan kesäkaudeksi jos Anders saisi sieltä töitä hotellista. Alanyassa asuvilta ihmisiltä olen nimittäin kuullut ettei talviaikaan ole helppoa löytää töitä. Noh...täytyy miettiä asiaa. :)

torstai 17. lokakuuta 2013

Bayramin vietosta

Sadepäivä mikä täydellinen aika kirjoittaa blogia. :) Turkissa on viimepäivät juhlittu Kurban Bayramia eli uhrijuhlaa ja monet ovat matkustaneet tapaamaan sukulaisiaan. Tapana on myös teurastaa vuohi tai lammas.

Suklaakonvehteja joita myydään Bayramin aikaan
Kurban Bayram
"Kurban Bayram on juhlakalenterin toinen pitempi kuunkierron mukaan siirtyvä pyhä. Kurban bayramia vietetään joka vuosi kaksi kuukautta seker bayramin jälkeen. Kurban bayram tarkoittaa vapaasti käännettynä uhrijuhlaa. Sen taustalla on koraanin tarina Abrahamista (turkiksi Ibrahim), jota pyydettiin surmaamaan poikansa Ismail todistaakseen uskollisuutensa Jumalalle. Viime hetkellä Jumala käski ottaa tilalle vuohen." lähde Alanyan suomalaiset ry


Miten olemme itse viettäneet Bayramia?

Tiistai aamupäivällä suuntasimme poikaystäväni vanhempien luokse. Anders oli kertonut että he olivat ostaneet vuohen parvekkeelle joka olisi tarkoitus teurastaa. Luulin, että se oli vain vitsi! ( Anders muutenkin yrittää aina pilailla kustannuksellani. :D ). Vitsi se ei kuitenkaan ollut. Siellä se vuohi oli! Pitkään mietin että uskallanko lähteä mukaan viemään vuohea sen viimeiselle matkalle. Teurastus ei siis tapahtunut siellä parvekkeella tai appivanhempien kotona. Tunsin surua vuohta kohtaan mutta toisaalta tiedän että ihmiset ovat aina olleet lihansyöjiä ja tällä tavoin liha saadaan ruokapöytään.



En mene kaikkiin yksityiskohtiin mutta kerronpa jotain tästä toimituksesta kuitenkin. Aluksi pakko kertoa jotain hupaisaa... Olin ihan ällikällälyöty kun näin sen teurastajan. Sisään taloon asteli mies joka näytti kuin karanneen jostain kauhuelokuvasta. Hampaat harottivat joka suuntaan, housun lahkeet olivat veressä ja sepallus tietenkin auki. Kädessä teurastusveitsi ja huulessa tupakka. Aah mikä näky! ;)

Itse toimituksen aikana peitin omat silmäni mutta näin kuitenkin pienestä raosta kuinka miehet rukoilivat ja samalla leikkasivat vuohen kaulan. Kaikki liha ja turkki otettiin talteen. Noin 30 kg lihaa. 

Tämän jälkeen lähdimme kotiin ja anoppini alkoi tekemään juhlaillallista lihasta. Söin toki vuohta mutta maistui se jotenkin erilaiselta nyt. Yritin olla ajattelematta sitä faktaa että vuohi joka hetki sitten oli ollut parvekkeella oli nyt ruokalautasellani. Ei tämä kokemus kuitenkaan kääntänyt minua kasvissyöjäksi. Ja niinkuin moni sanoikin tämähän on lähiruokaa parhaimmillaan, ei lisäaineita yms. Vuohen teurastaminen oli minusta ok mutta teurastuksen näkeminen tuntui hurjalta kun on tottunut ostamaan lihansa suoraan marketista.
Keskiviikkona kaupat olivat taas auki ja päätimme lähteä ostoksille ostoskeskukseen nimeltä Teras Park.

Tämä päivä onkin sitten mennyt pakkailun ja siivoilun merkeissä sillä huomenna lähdemme Alanyaan. Matkaamme bussilla n. 5-6 tuntia. Hieman jännittää miten Aili viihtyy bussissa. Huomiseksi on luvattu sadetta mutta sitten onkin ennusteiden mukaan 25-30 astetta. Jee! En malta odottaa! :) <3 Olisi muuten kiva kuulla muiden Bayramin vietosta!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Kuulumisia Bayramin kynnyksellä

Moikka vaan kaikille!

Taas on vierähtanyt melkein viikko kun olen tänne kirjoitellut. Haluaisin kirjoitella useammin, mutta netti temppuilee aina välillä ja jos ei temppuile niin tyttäremme 1v. ei anna minun kirjoittaa rauhassa. :D Kun perustin tämän blogin ajattelin että en laita tänne kuvia itsestäni enkä muistakaan. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että saatan laittaa kuvia itsestäni ja lapsestani. Emme esiinny blogissa omilla nimillämme ja tyttö on kuitenkin niin pieni ja ulkonäkö muuttuu nopeasti. En siis usko että häntä kuvista muut myöhemmin tunnistavat. Mietin sitten asiaa uudelleen kun Aili kasvaa isommaksi. 

 
                                   Ailin kanssa läheisessä puistossa.

Tässä olen minä, itse blogin kirjoittaja

Tämä viikko on mennyt pitkälti asioita hoidellessa. Aililla on nyt kaksoiskansalaisuus ja saa sitten vanhempana päättää ilman oleskeluvan hankinta sotkuja kummassa maassa, Suomessa vai Turkissa haluaa asua. Prosessi meni siis niin, että tilasimme ensin Suomesta Ailin syntymätodistuksen. Sen jälkeen veimme todistuksen noterin käännettäväksi. Se maksoikin sievoisen summan. Tämän jälkeen kaikki olikin helppoa. Menimme Maistraattiin ja näytimme paperin. Virkailija kirjoitteli jotain koneelleen ja hetken kuluttua hän antoi käteemme Ailin tuliterän turkkilaisen henkilökortin. Kuvittelin että joutuisimme odottelemaan korttia pidempään mutta parempi näin. :)

Olen aloittanut turkinkielen kurssin. Kurssi on kahdesti viikossa ja maksan siitä vain 100 liiraa/kuukausi. Hinta on halpa sillä kurssi järjestetään ystävien kesken. Opettajana toimii eräs turkkilainen ystäväni, joka omistaa kielikoulun.  

Työn suhteen menee aika huonosti. Meidän siis piti aloittaa työt englannin opettajina 5.10, mutta kyseisen koulun johtaja päättikin avata koulun vasta Bayramin jälkeen. En muutenkaan tiedä yhtään kuinka paljon työtunteja hän pystyisi meille tarjomaan. Se riippuu kysynnästä joka tiedetään vasta Bayramin jälkeen. Turhauttavaa kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan... Olen kuitenkin kysellyt töitä muualtakin, mutta kaikki vastaavat samaa "Bayramin jälkeen". 


Mitäs kaikkea täällä on oikeen tapahtunut viime aikoina? Vaikea muistaa kun en käytä enään kalenteria. :D


Urheilutapahtuma Cinarissa


Presidentti Erdogan oli vieraillullaan Denizlissä (tästä on tosin aikaa jo useampi viikko)


Hyväntekeväisyysmyyjäiset josta kävimme ostamassa leivonnaisia


Tänään 15.10 Turkissa aloitetaan  Bayramin vietto ja kaupat ovat kiinni. Kävimme eilen pazaarilla ostoksilla ja emme todellakaan olleet ainoita. Bayram kestää tiistaista perjantaihin ja monet lähtevät viettämään sitä sukulaistensa luo. Viime Bayramin aikaan jäimme Denizliin ja koko kaupunki oli ihan tyhjä. Tällä kertaa keskustaan on kuitenkin pystytetty juhlalava, joten epäilen että jotakin ohjelmaa on luvassa. Kun Bayram perjantaina päättyy lähdemme koko perhe kolmeksi yöksi Alanyaan tapaamaan äitiäni ja hänen miesystäväänsä. Odotan reissua todella paljon!  :)

Kuva pazaarilta


Mitäs te muut olette puuhailleet? Appivanhemmat ovat ostaneet parvekkeelle vuohen joka pian teurastetaan ja syödään. Tosi hurjaa, mutta tämä on täkäläinen tapa. Ensikerralla kirjoitankin sitten Bayramin vietosta ja Alanyan matkastamme. Hauskaa Bayramia kaikille ja hyvää syyslomaa niille, jotka sitä Suomessa viettävät! :)



maanantai 7. lokakuuta 2013

Niistä kuuluisista kulttuurieroista


Niin.On tämä elämänmeno aika erilaista täällä Turkissa kuin Suomessa. Alas listasin asioita mitä olen itse huomannut. En halua yleistää enkä tarkoita pahalla.

Yhteisöllisyys

Olen siinä mielessä poikkeuksellinen suomalainen, että minulla on erittäin läheiset välit sukuni kanssa. Monilta suomalaisilta olen kuullu, että he näkevät sukuaan vain muutaman kerran vuodessa. Jotkut eivät edes tunne sukuaan. Täällä perheet ja suvut ovat todella suuria ja yhdessä vietetään paljon aikaa. Vaikka pidän yhteisöllisyydestä, en pidä siitä että joskus vieraita tulee iltamyöhään kun lapsen pitäisi mennä nukkumaan tai kun sukulaisvisiitit kestävät koko päivän. Tarvitsen myös omaa rauhaa. Olen kuullut,että täällä Turkissa monessa talossa ihmiset tuntevat naapurinsa ja vierailevat toistensa luona. Me asumme uudessa talossa, jossa tällaista naapuruutta ei kuitenkaan ole.

Ajanhallinta

Suomessa ystävien tapaamisia pitää joskus suunnitella melkein kalenterit kädessä monta viikkoa ennen. Täällä ihmiset yleensä soittavat extempore ja kysyvät onko minulle mitään suunnitelmia illaksi. Perheellisenä se on joskus hankalaa kun pitäisi hankkia lastenhoitaja niin lyhyellä varoitusajalla. Ailin isovanhemmat ovat kuitenkin jo eläkkeellä joten se ei ole niin iso ongelma meille. Turkissa ajanhallinta on muutenkin joustavampaa kuin Suomessa. Aikataulut venyvät ja muuttuvat kokoajan. Monet turkkilaiset jättävät mielellään asiat viime tippaan tai näin olen sen nähnyt ja monet suunnitelmat ja lupaukset myös unohtuvat. En jaksa alkaa valittamaan asiasta. Tärkeintä että on edes jotain sosiaalisia kontakteja. :D



Käytöstavat

Turkkilaiset viljelevät puheessaan kohteliaisuuksia ja tervehtivät vieraitakin ihmisiä. Välillä tuntuu, että se kohteliaisuus menee vähän ylikin. Ymmärrän kyllä, että kun tulet kylään sinulle sanotaan tervetuloa, mutta pitääkö jokaikisen talon asukkaan toivottaa minut erikseen tervetulleeksi vaikka olen ihan tuttu ihminen. Sama pätee ruokailuun. Jokainen toivottaa toisilleen hyvää ruokahalua erikseen ja olisi epäkohteliasta olla vastaamatta siihen. Kengät jätetään aina asunnon oven ulkopuolelle ja monet käyttävät sisäkenkiä. Minä en kuitenkaan yleensä jätä kenkiä oven ulkopuolelle vaan suoraan eteiseen. :D Sekin kuulemma käy.


Väärinkäsityksiä ja kömmähdyksiä

Eräs turkkilainen ystäväni kertoi tarinan miehestä joka vei roskansa aina jonkun naisen talon eteen. Nainen oli vihainen tästä ja heille tuli siitä riitaa. Turkkilaisilla on tapana sanoa "nyt riittää" leikkaamalla kädellä kuvitteellisesti kurkkunsa. Tämä nainen oli tehnyt asiasta sitten rikosilmoituksen ja kertonut, että mies on uhannut tappaa hänet. Nainen oli ulkomaalainen ja monessa maassa tuollainen ele tarkoittaa juuri tappamista. Että tälläisia väärinkäsityksiä! :D
   Turkissa tervehdykset ovat erittäin tärkeässä roolissa. Kun tulin Turkkiin oli meneillään parhaillaan Ramadan paastoaika. Ramadanin päättyessä järjestetään Bayram "sokerijuhla" ja tapasin poikaystäväni sukulaisia. Juuri oven edessä Anders kertoi, että minun pitää sitten tehdä semmoinen ja tämmöinen käsisuudelma. Olin ihan paniikissa ja menin tietenkin ihan puihin enkä osannut käsisuudelmaa oikein. Tämä käsisuudelma on kunnianosoitus vanhempia ihmisiä kohtaan. Siinä suudellaan ensin henkilön kättä ja tämän jälkeen toisen käsi painetaan omaa otsaa vasten. Ei ehkä kuulosta kovin vaikealta, mutta ei se tuosta noin vaan kylmiltä ole. Itseään vanhemmille sukulaisille kuuluu antaa käsisuudelma ja kaukaisempia ystäviä ja sukulaisia vain joko kätellään tai sitten halataan ja annetaan ns. ranskalainen poskisuudelma. Ongelmana on se, että pitää tietää miten käyttäytyä kunkin ihmisen kanssa. Vanhempia ja korkeammassa asemassa olevia ihmisiä tulee myös muistaa kutsua herraksi tai rouvaksi ja heidän kanssaa ei missään nimessä pitäisi alkaa väittelemään asioista.


Naisten ja miesten väliset suhteet

Kirjoitinkin tuonne kulttuuri osioon että naisilta ja miehiltä odotetaan Turkissa yleensä erillaista käyttäytymistä. Miehille sallitaan vapaampi käyttäytyminen. Minusta tuntui oudolta että anoppini luona en saanut levätä sohvalla sillä talossa oli miehiä paikalla. Kyseessä oli siis ihan tutut miehet; poikaystäväni ja hänen veljensä ja isänsä eivätkä he olleet edes samassa huoneessa. Muutenkin oleskelemme melkein jokapäivä heidän luonaan ja olemme todella läheisiä joten sääntö oli itselleni yllätys. Naisten myös odotetaan tekevän ruokaa. Miehiä en ole nähnyt ruanlaittopuuhissa kuin ravintolassa. Toki tässä on paljon yksilöllisiä eroja ja en todellakaan halua yleistää! Poikaystäväni osallistuu yhtälailla kuin minäkin kotitöihin ja lapsemme hoitoon. Mutta kun olemme hänen äitinsä luona olisi epäkunnioittavaa jos minä kysyisin häntä vaihtamaan vaipan. Tässä taas asia jota en tule varmaan koskaan ymmärtämään. Suomessahan ajatellaan että on todella hienoa jos isä osallistuu lapsen hoitoon.
   Niinkuin kulttuuri osioon kirjoitin seurustelu saattaa poiketa aika paljon siitä mitä se on Suomessa. Parin ei toivota asuvan esim. yhdessä ennen avioliittoa. Naisten vaatetuksesta en tässä vaiheessa sano muuta kuin, että osa naisista käyttää huntua ja pukeutuu pitkiin hameisiin. Silti on yleistä olla myös käyttämättä huntua ja pukeutua länsimaisemmin.



Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Minkälaisia kulttuurieroja olette huomanneet ulkomaalaisina Turkissa ja miten olette sopeutuneet uuteen kulttuuriin? :)

lauantai 5. lokakuuta 2013

Turkin tämänpäivän listahittejä


Halusin kirjoittaa Turkin musiikkikulttuurista, mutta en tunne sitä vielä hyvin sekä en löytänyt paljoakaan tietoa netistä. Kuitenkin ajattelin postata joitakin tämänpäivän pop/rock listahittejä. :)


 
Mustafa Cecelin kappale Söyle Canim. 



Mustafa Ceceli kappaleella Sensiz Olmaz.




HandeYenerin hitti Ya Ya Ya on soinut koko kesän melkein joka paikassa.



                               Hadise kappaleellaan Visal. Tästä kappaleesta pidän erityisesti. "Hadise on belgianturkkilainen R&B-laulaja, vuoden 2003 Belgian Idols-kisan löytöjä. Neljä albumia julkaisseen Hadisen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Sweat” ja ”Good Kiss” lähde wikipedia.


Tarkanin kappale ei ole tämän päivän hitti, mutta se on varmasti oikea ikivihreä. Muunmuassa Holly Valance on tehnyt kappaleesta oman versionsa "Kiss kiss". "Tarkan Tevetoğlu on World Music palkittu turkkilainen poplaulaja. Hän on julkaissut useita platina-levyjä uransa aikana, ja albumeita on myyty arviolta 15 miljoonaa." Lähde wikipedia.



Tässä vain muutamia esimerkkejä Turkin listahiteistä. Jos jollakin on tietoa Turkin perinteisestä musiikkikulttuurista, olisi erittäin mielenkiintoista kuulla siitä. Olen nimittäin todellinen musafani. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)