lauantai 30. marraskuuta 2013

Tj 11 Suomeen

Tj 11 Suomeen lahtoon ja kuulumisia

Siitä onkin kauan kun olen viimeksi omaan blogiini kirjoitellut. Päivät lentävät omaa menoaa. Meidän kotona ei ole taas pitkään aikaan ollut kunnon nettiä. Olen käynyt netissä ainoastaa poikaystaväni kännykan kautta, hänen perheensa luona sekä nettikahvilassa. Meillä oli sellainen nettitikku kotona mutta se oli tosi surkea. Jos latasi muutaman kuvan koneelta niin se netti simahti sitten siihen joten blogin kirjoittaminen oli aika vaikeaa. Ollaan asuttu n. kolme kuukautta tuossa asunnossa eika ne talonomistajat ole vielakaan osanneet asentaa sinne kiinteää nettiyhteyttä. Ihan naurettavaa hommaa! Minua se ei enää haittaa koska olen pian lahdössa mutta säälittää muiden asukkaiden puolesta. Nykyaikana kun netti on niin tärkea. Minulle se on ollut todella tärkea koska pidän silla yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin Suomessa mutta jotkut tarvitsevat nettiä ihan työntekoa varten.

Tilanne katsausta ;)

Mitäs me ollaan täällä viime viikkoina tehty? Poikaystäväni sai töitä eräästa turistikeskuksesta. Hän kertoi tehneensä siellä nyt jotain tarjoilija hommia. Hyvä että hän löysi töitä!

Güney

Pari viikkoa sitten käytiin katsomassa vesiputouksia kylässä nimeltä Güney. Matkustettiin ensin n.tunti Güneyyn bussilla jonka jälkeen yritimme löytää kohtuuhintaista taxia ylös vuorille missa vesiputoukset sijaitsevat. Eräs taxikuski olisi pyytanyt meiltä ihan mieletönta hintaa emmekä suostuneet siihen. Olimme kaikki ulkomaalaisia mutta jos mukana olisi ollut edes yksi turkkilainen olisimme luultavasti saaneet taxikyydin halvemmalla. Niin se vain täällä menee. Onneksi saimme lopulta tingittya hintaa ihan reilustı alas saman taxikuskin kanssa koska jaksoimme asiaa vaatia pitkaan.

Pikkukylän arkea


Mahtavat maisemat!

Chamlık Park

Denizlissa sijaitsee kaunis luonnonpuisto nimelta Chamlık Park. Siella on mukava viettää picknikia tai muuten vaan kävella. Lähdettiin yksi päivä ystäväni ja tyttäreni kanssa käymaan siellä.

Puistossa oli pieneläintarha. Aili oli innoissaan!


Paras ystävani täällä on lähdössa Denizlistä. Hän oli puolivuotta vaihdossa ja teki töita tekstiilialalla. On surullista kun juuri on tutustunut toiseen ihmiseen ja sitten joutuu päästämään toisen pois. Sitä ei välttämättä enää koskaan tapaa. Mutta sitä se pelinhenki on. Suurinosa Denizlin ulkomaalaisista oleskelee taalla vain puolivuotta tai yhden vuoden. Olen tavannut muutaman ihmisen jotka ovat päättäneet tämän jälkeen jääda asumaan Denizliin mutta heitä ei ole montaa.

Täällä on ollut paljon juhlia. Kahdet synttärit, ystäväni ja poikaystäväni sisko täyttivät vuosia sekä yhdet läksijäiset.

Täällä on ollut sateinen ja kylmä ilma viime päivinä. Eilen laitoin ensimmaistä kertaa päälleni toppatakin. Päivallä se on vähän liioittelua kun aurinko lämmittää mutta iltaisin juuri sopivan lämmin. Lämpötilat on jossain 10-15 tietämilla mutta sekin jo tuntuu kylmälta kun on tottunut lämpimaan ilmaan. Flunssa iski minuun ja Ailiin. Olimme olleetkin todella terveina pitkään alun sairastelujen jälkeen. 

Tänään eräässä isossa ostoskeskuksessa on ulkoilmakonsertti. Maailman laajuinen tähti Inna tulee esiintymään Denizliin. Liput ovat ihan naurettavan halvat (vain 30tl etukateen eli n. 13 euroa/henkilö) joten menemme luultavasti katsomaan. Innan musiikkivideolla näkyy paljon paljasta pintaa joka ei ole ihan minun mieleeni. Tottakai sitä paljasta pintaa näkyy monienkin artistien videoilla... Pidän monista Innankappaleista. Turkin musiikkikanavat soittavat paljon Innan musiikkia. Viimeaikoina paljon soittoaikaa ovat saaneet uudet kappaleet "More than friends" ja "India". Olen nähnyt myös akustisen version kappaleesta India joka on mielestäni alkuperäista parempi. Siinä on keskitytty muutenkin enemmän laulamiseen kuin muihin seikkoihin. :)



Hyvää Viikonloppua Turkin suunnalta! :)

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Haaste!

Haasteen säännöt

Kiitä haastajaa
Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
Ei takaisin haastamista.

Kiitos Miitulle tasta haasteesta! Pidemmitta puheitta nyt aloitetaan. :)

11 faktaa minusta

1. Olin lapsena todella ujo ja hiljainen. Rakastin silti esiintymista ja rakastan edelleen.
2. Syön suklaata joka paiva.
3. Olin nuorenpana todella herkka ja otin toisten puheet itseeni. En uskaltanut sanoa mielipiteitani. Nykyaan olen rohkeampi enka enaan valita paljoakaan muiden puheista.
4. Harrastin 6 vuotta muodostelmaluistelua. Tai muodostelmajoukkueessa luistelin 4 vuotta. Kaksi ensimmaista vuotta harjoittelin yksilötaitoja.
5. Olen todella laiska tekemaan ruokaa.
6. Ennen kuin tapasin mieheni asuin yksin pienessa yksiössa ja söin Saarioisten maksalaatikkoa ja kinkkukiusausta melkein joka paiva. Nykyaan en pysty enaan syömaan ollenkaan maksaa.
7. Rakastan laulamista ja olen hakenut myös tv:ssa pyöriviin laulukilpailuihin. Muistan kuinka jannittavaa ja hauskaa koelauluissa oli.
8. Jos minulla olisi rahaa lahtisin aivan varmasti maailmanymparysmatkalle.
9. Minulla on todella huono suuntavaisto ja matikkapaa. 
10. Puhun kahta kielta paivittain, englantia ja suomea. Nykyisin myös vahan turkkia.
11. Rakastan lastani ylikaiken!

1. Mikä on mieleenpainuvin muisto lapsuudestasi?
Iloisia muistoja on niin paljon etta vaikea eritella jotain yhta tiettya. Kesat mökilla vat olleet mieleenpainuvia.

2. Mikä on suurin vielä toteutumaton haaveesi?
Haluaisin paasta laulamaan omia kappaleitani jonnekin bubiin. Ajattelinkin toteuttaa asian Suomessa mutta sitte lahdimmekin Turkkiin ja taalla on mennyt kaikki keskittyminen elaman perusasioihin ja arkeen. Mutta tama haave ei tule unohtumaan!

3. Jos saisit valita minkä tahansa paikan maapallolla mihin nyt matkustaisit, mikä se olisi?
Nyt kun talvi on tulossa lahtisin varmaan jonnekin missa on lahes aina lamminta. Sanotaan vaikka Hawaiji.

4. Jos rahasta ei tarvitsisi huolehtia, millainen olisi unelmien päiväsi?
Luxuspaiva. Ensin lennettaisiin yksityisella lentokoneella jonnekin kaukomaille. Matkalla tietenkin shampanjaa yms. Perilla kaytaisiin vaikka jossain kylpylassa. Sitten syötaisiin hyvin hienossa ravintolassa,shoppailtaisiin ja illalla hieman viinia.

5. Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? Perustele vastauksesi. 
Uskon ihastukseen ensisilmayksella. Rakkaus kehittyy ajanmyöta.

6. Kaunein asia mikä sinulle on sanottu ja minkä haluat julkisesti jakaa?
Ystavani sanoi etta jos hanesta joskus tulee aiti han haluaisi olla sellainen aiti kuin mina olen. 

7. Mistä olet tällä hetkellä kiitollinen?
Kaikista hienoista kokemuksista mita olen saanut seka lahimmaisistani.

8. Mikä on lempielokuvasi ja miksi?
Titanic koska se on niin romanttinen ja sykahdyttava elokuva.

9. Onko sinulla jotain tapaa, mitä muut eivät voi ymmärtää?
Ainakin se etta otan aina vesilasin vierelleni kun menen nukkumaan :D

10. Minkälaista musiikkia kuuntelet?
Enimmakseen englanninkielista pop-musiikkia.

11. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
 Kylla se kesa taitaa olla koska nautin lammösta.

11 kysymysta

1. Mika on hauskinta blogin kirjoittamisessa?
2. Missa naet itsesi kymmenen vuoden paasta (mita teet ja missa?)
3. Kuvaile luonnettasi neljalla adjektiivilla
4. Mita teet yleensa vapaa-aikanasi?
5. Mita inhoat eniten?
6. Jos saisit 5000e mihin kayttaisit rahat?
7. Kerro minkalainen on tyypillinen aamupalasi
8. Mitka ovat nelja asiaa joita ilman et voisi elaa?
9. Mika on lempi viikonpaivasi ja miksi?
10. Minkalaisia blogeja tykkat lukea?
11. Oletko enemman ilta vai aamuihmisia?

Aika moni on varmaan taman haasteen jo saanut joten pahoittelen mutta en haasta ketaan tiettya ihmista. Kuka tahansa saa ottaa haasteen vastaan! :)

perjantai 15. marraskuuta 2013

Izmir

Hei kaikille! Minne mun lukijat ovat kadonneet kun ei oo kommentteja tullut vähään aikaan? Mitä teille kuuluu ja mitä olette puuhailleet? :) Me olimme ke-to vierailulla Izmirissä ja nyt pukkaa matkareportaasia.

Basmane

Izmirin kaupunki

Lähdin surffailemaan pitkin nettiä etsien tietoa Izmiristä. Löysin Wikipediasta järkyttävää luettavaa (alleviivattu teksti).
"İzmir (kreikkalaiselta nimeltään Smyrna), on Turkin kolmanneksi suurin kaupunki ja maan toiseksi suurin satama. Asukkaita kaupungissa on 2 409 000 (vuonna 2000). İzmir sijaitsee Egeanmeren rannalla İzmirinlahden rannalla. Se on myös İzmirin läänin pääkaupunki.
Vanhalta ajalta 1920-luvulle saakka kaupungin asukkaista suuri osa oli kreikkalaisia, jota paitsi siellä oli myös suuri armenialaisväestö. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Sèvres'n rauhansopimuksen mukaan kaupunki ympäristöineen olisi joutunut Kreikalle, ja se olikin jonkin aikaa Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei rauhansopimusta hyväksynyt. Vuonna 1922 Turkin armeija Mustafa Kemalin johdolla syyllistyi Smyrnassa armenialaisten vainoon. Vainon päätteeksi armeija 13. syyskuuta 1922 sytytti kaupungin kreikkalais- ja armenialaiskaupunginosat palamaan. Vainoissa ja tuhopoltossa sai surmansa noin 30 000 kaupunkilaista. Lausannen sopimuksen mukaan Kreikan ja Turkin välillä suoritettiin pakollinen väestönvaihto. Kun kreikkalaisten lisäksi myös tuhopoltosta selvinneet armenialaiset muuttivat pois kaupungista, siitä tuli etnisesti lähes puhtaasti turkkilainen." wikipedia

Lähtöpäivä

Lähdimme Izmiriin ihan extempore ilman suunnitteluja. Ostimme bussiliput Metro nimisestä firmasta. Meno-paluu lippu yhdeltä henkilöltä teki 45 tl eli n. 20 euroa. Bussimatka Denizlin päälinja-autoasemalta Izmirin asemalle kesti noin kolme tuntia. Mutta yhteensä matka venyi neljän tunnin kieppeille. Perillä Izmirissä olimmekin sitten että jahas missäs sitten aiomme yön nukkua. Olin pyytänyt miestäni varaamaan jonkun halvan apartin Izmirin keskustasta mutta hän sanoi ettei ollut löytänyt sopivaa. Kännykästä oli loppunut aukku ja lähdimme vaeltamaan keskustaa pitkin etsien kahvilaa missä akun voisi ladata. Tavaroita kanniskellen vaelsimme varmaan puolituntia ennen kuin löysimme kahvilan (outo juttu. Johtuu kai siitä ettemme olleet ihan meren lähellä missä kahvilat yleensä sijaitsevat.) Puhelimen kautta sitten katselimme hotelleja ja harmiksemme emme löytäneet kuin yhden halvan hotellin joka oli saanut niin huonot arvostelut että meidän oli pakko majoittautua kalliiseen hotelliin (yöltä 130tl). Suomessa tuollainen summa hotelliyöstä ei olisi paljon mutta Turkissa on. Tärkeintä kuitenkin että saimme huoneen itsellemme! Illalla kävimme syömässä rannan läheisyydessä ja myöhemmin käväisimme baarikadulla. Olin kuitenkin niin väsynyt ettemme jääneet juhlimaan.

Syömässä rannalla. Ruat ja juomat yhteensä n.40tl

"Bar street" Paljon oli ihmisiä liikkeellä vaikka oli arki-ilta.

Päivä 2

Herättyämme söimme runsaan aamupalan hotellissa. Aamupala kuului huoneen hintaan. Tämän jälkeen suuntasimme ulos katsomaan Agoraa Aleksanteki Suuren aikaista kaupunkia.

"Aleksanteri Suuren vallan aikana rakennetusta Agorasta on enää jäljellä rauniot. Maanjäristyksessä tuhoutuneen ja sittemmin Marcus Aureliuksen toimesta uudelleenrakennetussa Agorassa voi vielä hyvin havaita roomalaistyylisen rakentamisen jäljet. Alueella on myös islamilainen hautausmaa vanhoine hautakivineen."

Agora



katukuvaa

Puoliltapäivin alkoi todellinen kaatosade mutta sepä ei meitä nujertanut!
Agoraan tutustumisen jälkeen suuntasimme bazaariin tekemään ostoksia. Sieltä löytyikin muutama tuliainen Suomeen. Samalla alkoi myös satamaan. Takanamme käveli varmaan kaksi pelottavinta pikkutyttöä jotka olen ikinä nähnyt. Yleensäkin Turkissa olemuksesta ja vaatteista näkee ketkä ovat varkaita. Nämä tytöt näyttivät juuri sellaisilta. He kävelivät ihan takanamme ja seurasivat meitä. Puristin käsilaukkuani niin kovaa kuin ikinä pystyin ja lopulta pysähdyimme jotta heidän oli pakko kävellä ohitsemme. He jäivät kuitenkin kulman taakse odottamaan meitä mutta pakenimme erääseen liikkeeseen. Luojan kiitos tytöt katosivat sen jälkeen! Täytyy myöntää että minua olisi pelottanut vielä enemmän jos olisin ollut tuolloin yksin vaikka kyse olikin vain pikkutytöistä. Surullista nähdä pikkulasten kerjäävän tai varastavan kadulla. Välillä vaikuttaa että tälläiset lapset ovat henkisesti häiriintyneitä ja arvaamattomia. Pitää aina olla silmät selässäkin.

Bazaarin jälkeen lähdimme lautalla Bostanliin tapaamaan bloggari ystävääni Petraa ja hänen tytärtään. Lautalla matka taittui nopeasti ja mukavasti teetä juoden. Lippu yhteen suuntaan maksoin 6tl/henkilö. Istahdimme paikalliseen kahvilaan ja jutustelimme Turkista ja täällä elämisestä. Mukavaa puhua ihmisen kanssa jolla on pitkä kokemus maassa asumisesta. Itse olen vielä täysin aloittelija. Sade vaan yltyi yltymistään mutta me halusimme vielä nähdä lisää kaupunkia. Lähdimme kävelemään Karsiyakaa kohden. Kengät olivat aivan märät ja tuuli meinasi viedä sateenvarjon mutta mitäpäs me siitä välittämään! Karsiykasta otimme bussin takaisin Basmaneen mikä oli hieman edullisempaa kuin lautalla matkustaminen (4tl/henkilö). 




Sitten olikin kotimatkan aika. Paluumatka oli aika erikoinen. Bussi saapui n. 45 minuuttia myöhässä ja pomo oli aivan raivoissaan. Bussi oli myöhässä hänen mukaansa erään työntekijän takia (häntä oli jouduttu odottamaan). Vähintään puolet bussimatkasta tämä pomo saarnasikin aiheesta. Kaikki huipentui siihen että työntekijä sai potkut ja hänet jätettiin jonnekin tienvarteen. Aika dramaattista! Todella huonoa mainosta koko kyseiselle bussiyhtiölle. Potkut oltaisiin voitu antaa myöhemmin eikä asiakkaiden nähden.

Vihdoinkin iltamyöhään saavuimme Denizliin. Oma koti kullan kallis! Hieno reissu! <3

tiistai 12. marraskuuta 2013

Sopeutuminen ja kuinka olen muuttunut

Olen nyt oleskellut Turkissa yli kolme kuukautta ja oleskelulupa kahdeksi vuodeksi on hyppysissäni. Olen huomannut että muutaman viimeisen viikon aikana olen alkanut  sopeutumaan tänne paremmin. Sitten kun päästin irti pakonomaisesta työn etsimisestä olen voinut paremmin. Minulla on ollut aikaa keskittyä täysillä lapseeni ja tunnen että olemme läheisempiä toisillemme nyt. Jokatapauksessa Aili on vielä niin pieni ettei ole pahitteeksi että olen hänen kanssaan kotona.



Kieltä olen alkanut oppimaan. Olen todella iloinen että osaan vastata yksinkertaisiin kysymyksiin ja jopa hieman keskustelemaan turkkilaisten kanssa. On hassua että joidenkin ihmisten kanssa kommunikointi sujuu helpommin. Mieheni isä tuntuu aina ymmärtävän mitä haluan sanoa. Vaikka en aina ääntäisi oikein tai sanoisin väärän sanan hän ymmärtää mitä tarkoitan. On myös onni että hän osaa muutaman sanan englantia ( kuten school, sleep yms. helppoja sanoja). Mieheni sisko osaa melko hyvin englantia mutta hänen kanssaan tulee monesti aika paljon väärinkäsityksiä. Kun ajattelee toisen osaavan englantia tulee helposti puhuneeksi liian vaikeista aihepiireistä. Yritän toki aina käyttää mahdollisimman yksinkeraisia sanoja ja lauserakenteita mutta välillä menen itsekin sanoissa sekaisin kun yritän puhua mahdollisimman hitaasti ja selkeästi. Mieheni äiti ei osaa sanaakaan englantia. Hänen kanssa en aluksi pystynyt kommunikoimaan ollenkaan. Kaiken lisäksi hän puhuu hieman murteella ja melko nopeasti. Viime viikkoina olen onneksi alkanut ymmärtämään häntäkin ja se on helpottanut elämää todella.

Kavereita on löytynyt ulkomaalaispiireistä. Nämä ihmiset tekevät kuitenkin pitkiä työpäiviä joten näkeminen jää aika vähiin. Melkein ainoita hetkiä jolloin heitä voin nähdä on myöhään illalla tai öiseen aikaan. Yritän siis aina mahdollisuuksien mukaan mennä edes käymään jos minut johonkin synttäreille yms. kutsutaan.

Miten asuminen Turkissa on muuttanut minua?

Suurin muutos minussa on tapahtunut ajattelussani. Ennen koin jatkuvasti stressiä jostakin. Koin että joka hetki minun pitäisi tehdä "jtn järkevää". Minulla oli lähes jatkuvasti Suomessakin ollessa levoton olo. Tunsin myös huonoa omaatuntoa siitä että olin lapseni kanssa kotona vaikka se on aivan normaalia lasten ollessa pieniä. Ajattelin että minun pitäisi käydä töissä. Turkissa ollessani olen muuttunut rennommaksi ja levottomuus on vähentynyt. Nykyään osaan myös vain olla enkä jatkuvasti etsi itselleni jotain tekemistä.



Enään en edes yritä suunnitella elämääni vuosien päähän. On se hyvä että on jonkinnäköiset tulevaisuuden suunnitelmat mutta olen huomannut että omassa elämässäni suunnitelmien tekeminen juuri nyt on turhaa. Tuntuu että olen jatkuvassa muutostilassa. En enään pelkää vaan annan elämän viedä. Turkkilaiset elävät hetkessä ja eivät yleensä tee pitkiä tulevaisuuden suunnitelmia. Turkissa elämä onkin epävarmempaa vähän kaiken suhteen joten hetkessä eläminen on todella hyvä asia. Ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu, saako potkut tai luhistuuko talo maanjäristyksen voimasta. Tähän tulevaisuuden suunnittelumattomuuteen kuuluu myös se etten käytä enään lähes ollenkaan kalenteria.

Lisäksi minusta tuntuu että olen itsenäistynyt. Tämä reilu kolme kuukautta on pisin aika jonka olen koskaan ollut erossa ystävistäni ja perheestäni. Kestän myös yksinoloa nyt paremmin. Suomessa näin usein ystäviä mutta täällä olen joutunut opettelemaan viihtymistä myös yksin itseni kanssa. Suurimman osan ajasta toki vietän lapseni kanssa.

Elikkä vaikka aina ei helppoa ole ollutkaan olen muuttunut vain parempaan suuntaan. On hienoa astua ulos omalta mukavuusalueeltaan ja huomata selviytyvänsä vieraassa maassa. Suuri kiitos kuuluu tietenkin poikaystävälleni ja hänen perheellensä jotka ovat auttaneet minua monissa käytännön asioissa. Suuri kiitos kuuluu myös tukijoukoilleni, ystävilleni ja sukulaisilleni Suomeen jotka ovat aina tsempanneet minua kun on ollut vaikeaa. 

Minun ja lapseni Suomeen lähtöön on nyt tasan neljä viikkoa joten tässä ehtii tapahtua vielä vaikka mitä. Enkä minä ole loppuiäkseni lähdössä pois. Aion kuitenkin olla Suomessa ainakin kuukauden. Katson sitten tilanteen mukaan mitä teen. Tulenko takaisin asumaan Turkkiin vai jäänkö Suomeen ja tulen Turkkiin vain lomailemaan. Nyt kun tiedän lähteväni koti-ikäväkin alkaa nostamaan enemmän päätään. Eniten Suomesta kaipaan perhettä ja ystäviä ja heidän kanssa vietettyä aikaa. Kaipaan kuitenkin myös sitä miten Suomessa asiat sujuvat paremmin ja menevät niin kuin on sovittu niin työssä kuin vapaa-aikanakin. On ihanaa mennä Jouluksi kotiin! Olisi mahtavaa jos siellä sataisi silloin lunta.



Huomenna lähdemme exstempore reissulle Izmiriin. Aiomme viipyä yhden yön. Turkissa matkustaminen (ainakin bussilla) on paljon edullisempaa kuin Suomessa joten halusimme lähteä vielä pienelle matkalle ennen kuin lähden.

Miten te muut jotka asutte/olette asuneet ulkomailla olette sopeutuneet uuteen kotimaahan? Mika oli vaikeinta?

Todella hyvää viikonalkua kaikille!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Laulaminen ja kappaleeni Myspacessa

Tällä kertaa haluan kirjoittaa jostakin aivan muusta kuin Turkista. Kerron musiikki- ja lauluharrastuksestani. Oheisesta linkistä (alla) pääsette Myspace sivuilleni. Olen ladannut sinne omatekemiäni kappaleita. Sanat, sävel, laulu: minä. Taustat: Niko Stackz. Olisi todella mielenkiintoista kuulla mielipiteitänne ja kehitysehdotuksia musiikistani. Kommentteja saa jättää! :)

https://myspace.com/safia89/music/songs

Taustoja

Olen harrastanut musiikkia lapsesta saakka. Aloitin soittamaan pianoa 6- vuotiaana ja 16-vuotiaana aloitin laulutunnit. Nyt en ole pitkään aikaan tosin tunteja ottanut. Omia kappaleita alkoi syntyä jo alle kouluikäisenä mutta se oli sellaista leikkimistä. Ensimmäisen oikean kappaleeni tein 17-vuotiaana. Sanat olivat suomeksi ja laulunopettajani teki kappaleeseen nuotit. Myöhemmin aloin tekemään ystäväni kanssa musiikkia. Minä tein sanat ja melodian ja ystäväni teki taustat tietokoneella. Kieli vaihtui suomesta englantiin aloin tekemään musiikkia artistinimellä Safia. Musiikkityyliäni voisin kuvailla pop/rnb musiikiksi. Vuonna 2011 osallistuin bändi- ja artisti kilpailuun nimeltä Big Boom ja pääsin finaaliin joka järjestettiin Jyväskylässä. Tuomaristossa oli musiikkialan ammattilaisia ja mediapersoonia. En voittanut kilpailua mutta kokemus oli aivan mahtava! Nyt Turkissa oloni aikana musiikkiharrastus on jäissä sillä en ole löytänyt ihmistä jonka kanssa musiikkia tekisin. En silti ole valmis heittäämään kirvestä kaivoon vaan tiedän että laulaminen jatkuu myöhemmin.

Kuva minusta v.2011

Yleisesti ottaen olen saanut hyvää palautetta musiikistani. Kuitenkin on ollut ihmisiä jotka kuvittelevat että luulen itsestäni liikoja kun kerron harrastuksestani. Nautin laulamisesta joten miksi en kertoisi siitä muillekin. En tee tätä leveilläkseni. Haluan rohkaista myös muita tulemaan rohkeasti esiin ja olevan ylpeitä siitä mitä osaavat. :)

Musikaalista viikonloppua kaikille!


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ennakkoluulot ja rasismi




Monet ovatkin blogeissaan kirjoitelleet tästä kyseisestä aiheesta mutta halusin kirjoittaa myös oman versioni. Puhun nyt turkkilaisista sekä yleisesti ulkomaalaisista jolloin tarkoitan tässä tapauksessa ei suomalaisia. Edelleen huomautan että kirjoitan omia mielipiteitäni jotka pohjautuvat elämänkokemukseeni ja siihen mitä olen nähnyt ja kuullut. En yleistä ketään tai mitään. Rasismi ja ennakkoluulot ovat varmasti aika tulenarka aihe mutta minusta siitä on tärkeää keskustella. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä mutta toivon että tästä ei tule mitään taistelutannerta.  :)

Turkista ja turkkilaisista

Mitä mielessäsi liikkuu kun ystäväsi kertoo seurustelevan turkkilaisen miehen kanssa? Monella on varmaan aika negatiivinen kuva turkkilaisista miehistä. Suomessa turkkilaisia näkee yleensä enimmäkseen pizzerioissa ja kebabravintoloissa. Monilla turkkilaisilla on toki myös täällä Turkissa oma ravintola koska se on ihan oikeasti todella hyvä bisnes.

En oikeastaan tiedä tarkalleen miksi turkkilaisilla on Euroopassa niin huono maine. Yksi syy on varmaan se että Turkki on muslimimaa ja muslimaista saa lukea monesti aika negatiivisia uutisia terrorismia yms. Kuitenkin kun miettii hyvin pieni osa ihmisistä on äärimuslimeja tai terroristeja. Tavalliset kansalaiset Turkissa haluavat vain elää hyvää elämää rauhassa. Se että on muslimi ei tee kenestäkään pahaa ihmistä. Joidenkin on ollut hirveän vaikea ymmärtää että poikaystäväni ei usko Jumalaan vaan hän on ateisti. Hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee uskontona islam mutta vain koska hänen perheensä on islaminuskoinen. Se on vähän sama kuin Suomessa monet ihmiset ovat kristittyjä mutta se ei näy heidän elämässään lähes millään tavoin. He käyvät kirkossa vain häissä ja hautajaisissa ja eivät muutenkaan mieti uskonasioita. Täytyy myös muistaa että Turkki on suuri maa johon kuuluu paljon eri uskontokuntien edustajia. Monet Turkissa koskaan edes käyneet henkilöt ajattelevat ettei Turkissa arvosteta naisia. Kulttuuri on täällä erilainen ja naisilta odotetaan melko siveää käytöstä mutta en ole kertaakaan kokenut tulleeni syrjityksi sen takia että olen nainen. Niinhän sitä sanotaan että mies on perheen pää ja nainen kaula joka sitä päätä liikuttaa.

Monet ovat ehkä muodostaneet käsityksensä turkkilaisista miehistä ns. lomahotellejen "rantapoikien" kautta. Elikkä Turkin rantalomalla on ehkä ihastuttu johonkin menevään nuoreen turkkilaismieheen. Mies on luvannut kuun taivaalta mutta loppupeleisssä suhde on jäänyt lomaromanssiksi. Jotkut ovat tulleet pahasti huijatuiksi ja sydämiä on särkynyt. Tämä on erittäin valitettavaa. Tiedän kuitenkin pareja joiden suhde on alkanut lomaromanssista. Yhteydenpitoa on jatkettu ja lopulta alettu elämään yhteistä elämää ja menty naimisiin. Tällaista on siis olemassa. Itse en ollut koskaan käynyt Turkissa ennen kuin tapasin mieheni. Tapasimme Suomessa eikä minulla ollut mitään ennakkokäsityksiä Turkista ja turkkilaisista.

Rasismista

Rasismia on ollut kautta aikojen joka puolella maailmaa. Rasismi on rotusyrjintää. En tiedä luetellaanko ilkeät puheet ulkomaalaisista rasismiksi vai ennakkoluuloiksi. Minä luettelen rasismiksi tietyn ihmisryhmän halveksunnan ja syrjinnän. Minulle rasismia ei siis ole vain teot vaan myös ajatukset ja puheet. Monesti rasismia on vaikea aluksi huomata. Kuitenkin sitä voi huomata arkielämässä vaikkapa siinä ettei tummaihoista päästetä baariin "koska on liian kännissä" vaikka hän olisi todellisuudessa täysin selvinpäin. Ihmisten puheissa voi kuulla monesti ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Puhutaan neekereistä ja karvakäsistä yms. Tiedän myös etteivät kaikki puhu ääneen ennakkoluuloistaan mutta saattavat silti ajatella pahaa ulkomaalaisista. Tottakai myös Turkissa on rasismia. En ole kokenut itse täällä mitään syrjintää rotuni takia mutta en tiedä onko minusta puhuttu pahaa sillä en osaa turkkia niin hyvin. Minusta kuitenkin tuntuu että minut on otettu tänne hyvin vastaan.



Mistä rasismi voi johtua? Omat teoriani

Joillakin on henkilökohtaisesti huonoja kokemuksia ulkomaalaisista ja tämän takia he yrittävät torjua pettymyksiä tuomitsemalla ihmiset jo ennen heihin tutustumista. Ei se kuitenkaan tarkoita että kaikki ei suomalaiset olisivat pahoja ihmisiä. Ja mikä tekisi juuri suomalaisista ylivertaisia muihin kansoihin nähden. Jotkut ovat vain taipuvaisia ajattelemaan että ovat itse aina muita parempia. He ajattelevat että suomalaiset ovat viisaampia ja parempia kuin muut ja ulkomaalaisia pidetään jopa tyhminä. Minullakin on huonoja kokemuksia ulkomaalaisista (samoin kuin suomalaisista) mutta en koskaan anna sen leimata sitä minkälaisena koko kyseisen ryhmän näen. Yritän nähdä ihmiset yksilöinä ja antaa mahdollisuuden. Siltikään en luota ihmisiin sokeasti ja iän myötä minusta on tullut varovaisempi. Tuomitsen väärät teot mutta en koko ihmisryhmää.

Uskon että kyse on myös tietämättömyydestä. Mielestä jokaisella pitäisi olla edes yksi ulkomaalainen ystävä jotta pystyisi vähän ymmärtämään heidän näkökulmaansa. On helppoa sanoa että "Suomessa puhutaan Suomea. Sinun täytyy elää meidän ehtojemme ja tapojemme mukaisesti. " Mutta jos tällainen henkilö lähtisi itse pois Suomesta jonnekin kaus missä kulttuuri ja kieli olisi aivan toisenlainen tuskin hänenkään olisi kovin helppoa sopeutua uuteen maahan. Joten ymmärrystä kehiin. Itse olen nyt samassa asemassa kuin poikaystäväni oli kun asuimme Suomessa ja ymmärrän nyt paremmin hänen näkökulmaansa.

Toiset taas ovat eläneet elinympäristössä jossa ei koskaan ole ulkomaalaisia hyväksytty ja heitä on halveksittu. Nuoren ystäväpiiri tai perhe saattaa esimerkiksi olla hyvin maahanmuuttajavastainen ja siinä iässä sitä haluaa kuulua joukkoon eikä uskalla kertoa omia mielipiteitään. Niin sitä vaan kasvaa ennakkoluuloiseksi. Silti kaikilla on mahdollisuus muuttaa käsityksiään vanhemmalla iällä. Kaikki on mahdollista. Asia kuitenkin on niin että kaikilla meillä on varmaan jotain ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan edes jossain vaiheessa elämäämme. Ihmisiähän me vain olemme.

Sitten on tietenkin ne kauhukertomukset mitä itsekin monesti Suomessa kuulin. Kun kerroin että olen lähdössä Turkkiin eräs tyttö alkoi kertomaan siitä että joku hänen tuttunsa oli lähtenyt ulkomaille (kyseessä ei ollut Turkki)  lapsensa ja ulkomaalaisen miehensä kanssa ja nainen oli lukittu jonnekin kellariin. Lopulta nainen oli päästetty menemään mutta lasta ei koskaan päästetty takaisin Suomeen. Tämän jälkeen naisen elämä onkin ollut täysin pilalla. Tuollaista ei ole kyllä kiva kuulla varsinkaan kun on juuri lähdössä mutta nähtävästi tällaisia tapauksia on maailmassa tapahtunut. Harmi että se vie luottamusta ja mainetta tavallisilta ihmisiltä jotka eivät ikimaailmassa syyllistyisi tuollaisiin hirmutekoihin.

Jotkut syyttävät omista epäonnistumistaan muita. Jos he saavat potkut töistä he alkavat puhumaan kuinka ulkomaalaiset vievät suomalaisten työpaikat. Jos vaimo jättää ja alkaa tapailemaan ulkomaalaista miestä he julistat kuinka ulkomaalaiset vievät suomalaisten naiset. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista tunnetta että joku ulkomaalainen olisi vienyt minulta jotain pois.

Loppusanat

Se että avaa mielensä ja uskaltaa tutustua johonkin uuteen ei ole tyhmää. Onneksi tunnen ja tiedän paljon avarakatseisia suomalaisia jotka eivät arvota ihmisiä heidän kansalaisuutensa, uskontonsa yms. takia. Rasismi luo maailmaan paljon kärsimystä jota ei voi hyväksyä olankohautuksella. Rasismia tuskin koskaan saadaan kitketyksi pois maailmasta mutta me voimme tehdä oman osamme. Tämä ei tarkoita että pitäisi ryhtyä maailman pelastajaksi vaan pienet teot merkitsevät paljon. Ja eritoten se minkä jättää tekemättä (ilkeät puheet ja teot yms.). Olkaamme toisiamme kohtaan hyviä. Viha synnyttää vain lisää vihaa ja katkeruutta. Joskus yksi hymy voi merkitä kaikkea. Toivon että tyttäremme tulee olemaan ylpeä kaksoiskansalaisuudestaan. Tulen kertomaan hänelle ettei hänen koskaan tarvitse hävetä itseään sanoi kukatahansa hänestä mitätahansa. Hän tulee olemaan ylpeästi sekä Suomen että Turkin kansalainen. 




Nyt on keskustelun vuoro. Oletko itse kokenut rasismia ja millä tavoin?





lauantai 2. marraskuuta 2013

Tasavallan päivä, Halloween ja vakaviakin mietteitä


Denizlissä oli paraati johon osallistui satoja ihmisiä

29.10 Turkissa vietettiin Tasavallan päivää. Tasavallan päivä merkitsee Turkin tasavallan luomispäivää joka tapahtui 29.10.1923. Turkin voitettua sodan (119-1923) Turkin parlamentti julisti Turkin Tasavallaksi. Tasavalta korvasi Ottomanin valtakunnan.  Turkin itsenäisyyssodan johtaja Mustafa Kemal Atatürkista tuli maan ensimmäinen presidentti. Atatürk teki monia uudistuksia. Hän mm. poisti huivipakon ja määräsi Ankaran maan pääkaupungiksi entisen Istanbulin sijaan. Atatütkin aikana uskonnon valta heikkeni Turkissa merkittävästi. (lähteet: Turkkia matkailijoille opas, timeanddate.com)

Suuri joukko Atatütkin kannattajia kerääntyi yhteen.

Siellä sitä oltiin väkijoukon keskellä.

Olen tutustunut nyt aika moniin ulkomaalaisiin jotka oleskelevat Denizlissä joko työn tai opiskelun takia. He ovat täällä yleensä jonkin vaihto-ohjelman kautta. Muutama ystäväni halusi järjestää perjantaina Halloween bileet paikallisessa baarissa.  Minä ilmoittauduin auttamaan järjestelyissä ja somistamisessa. Ilta oli erittäin onnistunut ja minulla oli todella hauskaa.

Ystäväni oli nähnyt paljon vaivaa somistamisessa.


Tässä minun Halloween "pukuni", The devil.

Vakavia mietteitä

Olen ostanut minulle ja lapsellemme lentoliput Suomeen. Lähdemme Joulukuussa. Minulla on tällähetkellä hyvin sekavat ajatukset täällä asumisesta ja ihan kaikesta. Tuntuu etten enään tiedä mitä haluan. Minulla on ollut täällä hauskaa mutta helppoa ei ole ollut. En tosin mitään helppoa odottanutkaan...Aiomme siis viipyä Suomessa ainakin kuukauden ja asumme vuokra-asunnossa jonka äitini omistaa. Oma asuntoni nimittäin on vuokralla toiselle henkilölle. Minulla on ollut alusta asti ajatuksena se että haluan asua Suomessa. Turkissa oleskelu on minulle vain väliaikainen vaihtoehto. Silti halusin tulla tänne katsomaan miten asiat sujuvat. Välillä käy mielessä  että jos jäisimmekin lapseni kanssa Suomeen pysyvästi. Olen tästä kertonut poikaystävälleni ja hänen perheellensä. Toki voin harkita paluuta Turkkiin mikäli poikaystävälläni on kunnon työ ja tulot ovat varmat. Nyt hänelle oli tarjottu jotain työtä mutta se olisi jossain eri kaupungissa ja joutuisimme aloittamaan kaiken taas aivan alusta (ei se kuitenkaan mahdoton vaihtoehto olisi). Tähän mennessä elämämme täällä on ollut hyvin epävarmaa eikä minulla ole varoja asua täällä. Suomeenkin pitäisi maksaa asuntolainaa. Tietenkään Anders ja hänen perheensä eivät haluaisi minun jäävän Suomeen ja ymmärrän sen hyvin. En halua satuttaa heitä. Mutta tosiasia on se etten minä ikuisesti tässä maassa halua asua joten lähtö on jossain vaiheessa kuitenkin edessä. :/ Mietin että olisiko lähtö tässä vaiheessa helpompi kun he eivät ole vielä niin kiintyneitä Ailiin. Vaikka tietenkin he ovat jo nyt. Samoin mietin sitä minkälaista olisi olla yksin lapsen kanssa kun on tottunut siihen että se toinen on melkein kokoajan vieressä auttamassa. Mutta kai minä siitä selviäisin kun niin moni muukin selviää. Anders ei nimittäin tällähetkellä ole lähdössä kanssani Suomeen.  En ole tehnyt vielä lopullista päätöstä asiasta joten mietinnät jatkuvat. Kai asiat järjestyvät vielä parhainpäin.

Olen tutustunut nyt aika moniin ulkomaalaisiin jotka oleskelevat Denizlissä joko työn tai opiskelun takia. He ovat täällä yleensä jonkin vaihto-ohjelman kautta. Muutama ystäväni halusi järjestää perjantaina Halloween bileet paikallisessa baarissa.  Minä ilmoittauduin auttamaan järjestelyissä ja somistamisessa. Ilta oli erittäin onnistunut ja minulla oli todella hauskaa.