keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kotona ja hyvä olla!

Finland Finland Finland! Ihanaa olla kotona! Ajatella että ollaan oltu täällä jo yli kaksi viikkoa! Anteeksi blogihiljaisuuteni. Minulla on ollut niin paljon toimintaa ja asioita mielessä ettei energiaa blogin kirjoitteluun juuri ole ollut. Asia mitä kaipaan tällä hetkellä on lumi. Vain parina päivänä on näkynyt lunta. Silloinkin vain vähän. Kirjoitan koosteen asioista mitä olemme Suomessa nyt puuhailleet. :)

Mistäköhän sitä aloittaisi. :D Joulujuhlissa oltiin äitini koululla sekä asukaspuistossa. Lisäksi olin aikuisten pikkujouluissa. Paljon ollaan tavattu sukulaisia ja ystäviä sekä yökylälty kerran mummoni luona. On todella ihanaa että Aililla on ollut myös ikäistänsä seuraa täällä. Minulla on paljon mammakavereita sekä serkkuni perhe on viettänyt aikaa täällä Espoossa. Kampaajallakin olen ehtinyt käydä. Oli todella paljon rentouttavampi kampaamoreissu kuin Turkissa. Kirjoittelin aikoinaan kampaamossa käynnistäni Turkissa joka ei mennyt ihan kuin Strömsjössä. Hiukset kyllä vaalenivat todella paljon mutta vaalennusaine oli niin vahvaa että se poltti hiuspohjani ja tuntui kuin päässäni olisi ollut kiristävä vanne. Kampaajani Suomessa kertoikin että tilanteessa olisi voinut käydä pahemminkin. Jotkut ovat joutuneet teho-osastolle alergisen reaktion takia! Tästä lähin olen varovaisempi näissä asioissa. Varmasti Turkista löytyy myös hyviä kampaamoja. Ehkä minulla oli vain huono tuuri.

Mummolassa talkootöissä. Yksi harvoista päivistä jolloin maassa oli lunta.

Viime lauantaina järjestin Suomi-Turkki juhlat ystävilleni. Olen todella iloinen siitä että moni oli päässyt paikalle. Näin sellaisiakin ihmisiä mitä en ollut tavannut vuosiin! Kävin ostamassa naposteltavaa Itäkeskuksen Alanya marketista. Jatkoille lähdimme läheiseen baariin.

Suomi-Turkki juhlista
Jouluaaton vietimme perinteisissä tunnelmissa mummolassa Espoossa. Mummini on ollut hyvin sairas viime aikoina (keuhkokuumeessa) mutta meitä oli iso joukko valmistelemassa juhla-ateriaa Kävin todella kuumassa saunassa. Mittari näytti lukemaa 105 astetta! Joulupukki sekä Joulumuori kävivät myös tuomassa lahjoja. Kysyttäessä sanoivat että olivat myös Turkissa käyneet! Pitkä työpäivä heillä kun koko maailma pitää yhdessä illassa käydä läpi! ;)

Lasten riemua Jouluaattona!
Täytyy sanoa että olen täällä erittäin onnellinen. Olen niin kiitollinen tästä suuresta läheisten määrästä jolla minut on siunattu. Jännitin etukäteen minkälaista on olla yksin lapsen kanssa mutta melko hyvinhän meillä kahdestaan on mennyt. Olemme päivittäin kuitenkin tavanneet muitakin ihmisiä ja olen myös saanut hoitoapua. Ensi viikolle olen sopinut kolme työkeikkaa. Sairaalan vuodeosastolle olen siis menossa. Minulla on nyt ollut pitkä tauko työnteossa (yli puoli vuotta). Tottakai minua jännittää mutta kyllä minä noista tilanteista olen ennenkin selvinnyt. Uuden Vuoden aatto meneekin töissä 21.00 asti mutta ei se minua haittaa. Turkkiin olisi näillänäkymin tarkoitus lähteä vasta helmikuun alussa.

Ihanaa Joulua kaikille ja Rauhallista Uutta Vuotta 2014! :)

maanantai 9. joulukuuta 2013

Huomenna Suomeen!


Tama onkin viimeinen kirjoitukseni ennen lahtöani. Eli huomen aamulla lahdemme lapseni kanssa Suomeen. Minua jannittaa miten lentomatkat menevat. Lennamme ensin Istanbuliin ja sielta sitten Helsinkiin. Erityisesti minua jannittaa koneen vaihtaminen ja se miten löydan oikealle portille. Tanne tultaessa kaikki meni hyvin ja Aili nukkui melkein koko ajan mutta meille iski paniikki löytaa oikea lahtöportti Istanbulissa ja nyt tulen olemaan aivan yksin. Huh huh! Kai ma jotenkin selvian.  Nyt minulla on todella ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta on niin ihanaa tulla Suomeen ja nahda ihanat ihmiset mutta toisaalta on haikeaa lahtea taalta. Jokatapauksessa haluan viettaa Joulun Suomessa.

Mieheni ja hanen perheensa koko ajan kyselevat minulta milloin palaan. Olen vastannut heille etta pyrin palaamaan kuukauden kuluttua mutta en ole luvannut mitaan. Jos tulen takaisin haluaisin todella löytaa itselleni työpaikan. Minulla on lahihoitajan paperit ja haluaisin tehda oman alani töita. Denizlissa en voi tehda töita ainakaan sairaalassa koska turkinkielentaitoni ei ole riittava. Eras ystavani sanoi etta voisin yrittaa hakea paivakotiin töihin ja voisin ottaa sinne lapsenikin mukaan. Asia on vaan niin etta haluan laillisen työpaikan. Helppoa on löytaa työpaikka mutta vaikeaa on löytaa sellainen paikka joka huolehtii työluvista. Ainakin taallapain se on niin.

Juuri eilen juteltiin eraan espanjalaisen ystavani kanssa ulkomaalaisten asemasta Turkissa. Kummallista etta oleskeluluvan saa melko helposti kunhan vain maksaa mutta työlupa heruu todella nihkeasti. Miksei sita työlupaa voi saada automaattisesti jos saa oleskeluluvan? Mita se olisi talta valtiolta pois? Työlupien nihkea antaminen johtaa siihen etta moni tekee laittomia töita. Mutta pakkohan sita on rahaa jostain saada. Tama espanjalainen ystavani on asunut lahemmas 15 vuotta Turkissa. Han kertoi minulle minkalaista oli Denizlissa kun han tanne saapui. Ei ollut ostoskeskusksia. Kahvilat olivat erikseen miehille ja naisille. Koko kaupungissa ei oikeastaan ollut melkeenpa mitaan. Viimeisen 10-15 vuoden aikana Turkki onkin kehittynyt huimasti ja talouskin on noussut kasvuun.

Mita Turkista on jaanyt paallimmaisena  mieleen?

Kirjoittelinkin aiemmin blogiini sopeutumisesta ja siitä miten Turkissa asuminen on minua muuttanut. Postausta paasee lukemaan tasta http://seikkailuniturkissa.blogspot.com/2013/11/sopeutuminen-ja-kuinka-olen-muuttunut.html. Mutta mitä asioita minulle on jaanyt paallimaisena mieleen? : turkkilaisten vieraanvaraisuus, uudet tuttavuudet, herkullinen ruoka, lampimat paivat, retket Alanyaan, Marmarikseen ja Izmiriin seka Pamukkaleen.

Marmarikselta tana kesana. Ihania muistoja!

Jaan todella kaipaamaan anopin tekemaa kahvaltia ja teeta!

Mika on ihmettanyt? 

Turkkilaisten pukeutuminen. Kesakuumalla +40 astetta ja ihmisilla on pitkat housut ja raskaat takit paalla. Syksylla +10 astetta ja heilla on edelleen samat vaatteet paalla. Izmirin reissumme aikaan kaupungissa satoi koko paivan ja ilma oli viilea. Nain kuitenkin miehen joka kaveli shortseissa ja t-paidassa. Hammentavaa tama pukeutuminen taalla! Lauantai-illalla oli kylma ja laitoin pipon paahan. Sain osakseni naurua. "Turkkilainen nainen ei koskaan pukeutuisi noin" minulle sanottiin. Arsyynnyin hieman ja pidin pienen puheen siita miten me suomalaiset osaamme pukeutua saan mukaan (ei kylla kaikki suomalisetkaan osaa). Kylmalla ilmalla laitamme pipon paahan ja lampiman takin paalle. Jos ulkona paukkuu pakkanen ja lukema nayttaa -25 en todellakaan valita siita milta jonkun mielesta naytan vaan laitan ulkohousut jalkaan. Nain se menee!

Mika on arsyttanyt?

Tasta linkista paasee lukemaan tarkemmin mika minua on Turkissa arsyttanyt http://seikkailuniturkissa.blogspot.com/2013/09/mika-arsyttaa-d.html. Arsytys listaan voin lisata sen etta Turkissa asiat tapahtuvat erittain hitaasti. Meidan talossa ei edelleenkaan ole nettia. Jos jokin menee rikki korjausta saa odottaa viikkoja. Puhelimeni netti ei toiminut ja vein kannykan liikkeeseen. Kun kysyin mika vika puhelimessani on sain vastaukseksi vain etta "se on normaalia kylla se kohta taas toimii ja hei hei". Noh ei se netti koskaan enaan toiminut.

Alanya lokakuussa

Lahdin Turkkiin paalle nelja kuukautta sitten osaamatta kielta ja tuntematta sieltä ketaan. En ollut koskaan ennen edes kaynyt Turkissa! Nyt kun muistelen olivat ensimmaiset kaksi kuukautta kaikista rankinta aikaa. Olin todellinen hermoraunio. Varsinkin silloin kun asunnossa ei ollut lamminta vetta, nettia eika kaasua eika minulla ollut työpaikkaa eika ystavia mietin etta mita ihmetta mina taalla teen. Pikku hiljaa elama alkoi helpottaa. Paiva paivalta rakensimme elamaamme paremmaksi. Löysin ystavia ja saimme lampiman veden ja kaasun kotiimme. Sitten mieheni sai töita ja mina paatin jaada kotiaidiksi. Vaikka itse sanonkin olin todella rohkea kun uskalsin lahtea tuosta noin vaan maahan josta en tieda mitaan! Tama kokemus on kasvattunut minua ihmisena enka tule koskaan unohtamaan naita kuukausia! Olen onnellinen siita etta pian naen ystavani ja sukulaiseni Suomessa mutta myös surullinen siita etta lahden taalta. Kaipa se kuuluu asiaan.



Nyt se on toistaiseksi hyvasti Turkki! Tietenkin mina viela palaan! :)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää!


Tämä on muistaakseni ensimmäinen Itsenäisyyspäivä mitä en ole viettämässä Suomessa. Itsenäisyyspäivä 2013 on minulle erityisen tärkeä sillä oma äitini on saanut kutsun Tampere Talolla tänään järjestettävälle Itsenäisyyspäivän vastaanotolle Presidentti Sauli Niinistöltä! Olen erittäin ylpeä äidistäni!

Mitä Suomi ja suomalaisuus merkitsevät minulle?

Ulkomailla oleskellessani olen alkanut enemmän miettimään mitä Suomi ja suomalaisuus minulle merkitsevät. Suomi on rakas koti. Kun mietin sanaa Suomi ensiksi minulle tulee mieleen lapsuuden talvet jolloin hiihdettiin ja lasketeltiin päivät pitkät, puhdas ja kaunis luonto sekä Jouluaatto ja sauna. Rakastan saunomista! Tykkään erityisen kovista löylyistä mitä turkkilainen poikaystäväni ei voi käsittää. Mummini on kotoisin Pohjois-Karjalasta. Siellä heillä on myös mökki jossa olen viettänyt monet kesät ja joskus talvetkin. Karjalaisuuskin on siis tavallaan osa minua. Koko ikäni olen asunut Espoossa (no yhden vuoden asuin Helsingissä) joten olen henkeen ja vereen espoolainen. 

Ulkomailla oleskellessani olen myös alkanut arvostamaan Suomea yhä enemmän. Meillä on hyvä sosiaalinen järjestelmä. Työttömille, sairaille ja kaikille tarvitseville on olemassa tukia jotta he eivät syrjäytyisi yhteiskunnasta. Harmi vain että jotkut yksilöt käyttävät tätä järjestelmää väärin hyväkseen josta on seurannut keskustelua tukien pienentämisestä tai jopa lakkauttamisesta. Itse olen sitä mieltä että ongelmaan täytyy löytyä jokin ratkaisu mutta en haluaisi tukia täysin lakkautettavan sillä uskon köyhyyden, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen nousevan merkittävästi sen myötä. Turkissa ei käytännössä ottaen ole sosiaaliturvaa. Minulle on kerrottu että joitain pieniä tukia on ja eläkettä maksetaan mutta kyse on hyvin pienistä summista. Turkissa se on siis perhe joka auttaa kun elämäntilanne on huono. Syrjäytymistä ja köyhyyttä on silti Suomessa tälläkin hetkellä mutta se on vähäistä verrattuna moneen muuhun maahan. Suomalaisena en ole koskaan joutunut menettämään yöuniani miettien mistä saan huomenna ruokaa tai katon pääni päälle. Turkissa näkee paljon eriarvoisuutta. Valtion koulujen opetus ei yllä kalliiden yksityiskoulujen tasolle. Harvalla on silti varaa laittaa lapsiaan yksityiskouluihin. Varakkailla ja köyhillä on yleensä omat asuinalueensa ja sen näkee mm. talojen kunnosta. Suomen kaduilla näkee kerjäläisiä mutta he ovat yleensä ulkomaalaisia. Turkissa näkee myös erittäin paljon kantaväestöä kerjäämässä. Erityisen surullista on nähdä pieniä lapsia kerjäämässä vain ohut paita päällä kylmyydessä. 

Sanotaan että on lottovoitto syntyä Suomeen. Minusta se pitää paikkaansa. Juuri tuo mainitsemani sosiaaliturva, hyvä koulutus- ja terveydenhoito järjestelmä sekä turvallisuus ovat niitä asioita mitä Suomessa erityisesti arvostan. Suomi on kansainvälinen maa. Ennen pidin itsestäänselvyytenä että ihmiset osaavat puhua englantia mutta matkusteltaessa olen huomannut ettei se olekkaan niin yleinen taito. Mieheni isä sanoi että hänen koulussaan englantia opetti ihminen joka ei edes itse osannut kyseistä kieltä. Suomessa taas opetus on maailman huipputasoa ja monet suomalaiset ovat erittäinkin kielitaitoisia.


Miten ajatukseni Suomesta ovat muuttuneet iänmyötä?

Lapsena en edes ajatellut koko suomalaisuutta. Se että asuin Suomessa oli minulle itsestäänselvyys. Teini-iässä pidin Suomea tylsänä paikkana missä ei koskaan tapahdu mitään. Haaveilin ulkomaille muutosta ja minua kiinnosti enemmän biletys ja hiekkarannat kuin Suomen metsässä vaeltelu. Minulla ei myöskään ollut realistista käsitystä siitä minkälaista ulkomailla asuminen on. Ajattelin että muualla elämä on aina juhlaa ja aurinko paistaa kun taas Suomessa on kylmää ja tylsää.

Nykyään tiedän ettei ulkomailla asuminen ole juhlaa mutta hyvin sopeutuminen on mahdollista. Tunnen jo nyt että minulla on kaksi kotia joita arvostan suuresti Suomi ja Turkki. Ulkomailla oleskelu kultaa varmaan muistoni Suomesta ja Suomessa on toki huonojakin puolia mutta en todellakaan enään ajattele että Suomi olisi tylsä maa. Suomessa on hyvä asua ja on hyväkin ettei siellä "tapahdu mitään" koska silloin on turvallista. Suomen uutisissa kerrotaan yleensä mitä järkyttäviä tapahtumia tapahtuu maailmalla. Täällä taas kerrotaan Turkin sisäisistä ongelmista enemmän. Suomen talvi on pitkä ja kylmä se myönnettäköön. Kuitenkin se on mielestäni asenteesta kiinni miten asian ottaa. Teininä en kehdannut pitää pipoa päässäni tai laittaa ulkohousuja jalkaani pakkasella mutta nykyään kehtaan! Mielummin tunnen oloni lämpimäksi kuin tärisen kylmyydestä "muodikkaana". 

Aivan mahtavaa Itsenäisyyspäivää kaikille! :)

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Denizli




Tajusin etten ole kunnolla esitellyt Denizlin kaupunkia jossa siis olen taman koko neljan kuukauden ajan asunut. Denizli ei varmaan ole tuttu kovinkaan monelle Turkin matkaajalle silla tama ei ole oikeastaan turistikaupunki. Denizlissa nakee hyvin vahan ulkomaalaisia tai turisteja.

Denizli on Lounais-Turkissa sijaitseva kaupunki jonka vakiluku oli vuonna 2010 931,823 henkilöä (wikipedia). Denizlin nimi viittaa sanaan Deniz joka tarkoittaa sanaa meri. Denizlissa ei kuitenkaan ole merta joten kaupunki on lakahdyttavan kuuma kesaisin. Kun olin tulossa tanne minulle sanottiin etta Denizli on pikkukaupunki mutta ei tama todellakaan minun nakökulmastani suomalaisena ole pieni kaupunki.

Denizlin maakunta jaetaan 19 eri piiriin jotka ovat seuraavat: 
Denizli
Acıpayam
Akköy
Babadağ
Baklan
Bekilli
Beyağaç
Bozkurt
Buldan
Çal
Çameli
Çardak

Çivril
Güney
Honaz
Kale
Sarayköy
Serinhisar
Tavas

 Mista Denizli tunnetaan?

-Tekstiiliteollisuus kukoistaa Denizlissa. Suuriosa Turkissa valmistetuista vaatteista ja muista tekstiileista valmistetaan juuri Denizlissa

- Denizlin symboli on Denizlin kukko joka on hyvin nakyvilla kaupungin eri osissa

-Denizlissa sijaitseva Pamukkale, Unescon maailman perintökohde on suosittu nahtavyys kesaisin

Mita tehda Denizlissa?

Monista seuraavista paikoista olen blogissani jo aikaisemminkin kirjoitellut ja samoja kuviakin nakyy mutta halusin koota tahan nyt parhaat palat samaan postaukseen.

Pamukkale

 "Pamukkale on Lounais-Turkisa sijaitseva luonnonilmiökohde. Pamukkale tarkoittaa suomeksi käännettynä "puuvillalinnaa". Pamukkale muodostuu korkeasta pengermaastosta, joka koostuu vitivalkoisista kalkkikivikerroksista.. Lämmin (35-50 astetta), kalkkipitoinen vesi virtaa hitaasti alas 100 metriä korkeata kiviseinämää, muodostaen valkoisia tasanteita, tippukiviä ja vesialtaita."(wikipedia)



Kleopatran allas:  "Vedellä uskotaan olevan monia ihotauteja ja sydänsairauksia parantavia vaikutuksia. Veden uskotaan myös nuorentavan. Kleopatran allas on hyvin erityislaatuinen. Vesi on kristallinkirkasta ja altaan pohjalla on Kleopatran aikaisia, 2 000 vuotta vanhoja pylväitä ja pilareita." (wikipedia)


Hierapolis, muinainen pyhiinvaelluspaikka

Çamlık Park 

Camlik Parkiin on hyva lahtea picknikille. Puistossa sijaitsee myös pieneläintarha.

Polis Evin uima-altaat




Güney

Guneyn vesiputoukset ovat nakemisen arvoiset


Muita ideoita:
- vierailu paikallisessa tekstiili/mattotehtaassa
- turkkilaista musiikkia ravintolassa
-retki laheisiin kaupunkeihin esim. Marmarikseen, Içmeleriin, Izmiriin. Matkustaminen junalla tai bussilla on Turkissa melko halpaa.
-hamam 

Parhaat paikat tehda ostoksia?

Forum Camlik

Teraspark

ambar on lemppari vaatekauppani täällä Cinarissa. Sieltä löytyy nättejä ja edullisia vaatteita.

Mavi on hieman kalliinpaan makuun. Itselläni ei ollut varaa noihin vaatteisiin.

Parhaat ruokapaikkani

Çamlikin alueelta löytaa hienoja ravintoloita moneen lahtöön. Asumme Çinarissa jossa on enimmakseen pienia lounasravintoloita, pikaruokaravintoloita seka kahviloita. Ne ovat kuitenkin erittain viihtyisia ja kohtuuhintaisia ruokapaikkoja. Seuraavaksi esittelen omat lempi ruokapaikkani Çinarissa.



Cafe Delician turkkilaiset aamiaiset ovat aivan huippuja! Reilut annokset, teetä niin paljon kuin napa vetää ja hinta vain 10tl!

Ravintola Big Boysin sisustus on minun makuuni

Serife Baci ravintola näyttää ulospäin aika vaatimattomalta mutta siellä olen syönyt matkan parhaimmat pide annokset.

Cabatan kanawrapit ovat kehumisen arvoiset ja hintaa ei ole nimeksikään!