torstai 20. helmikuuta 2014

Kusadasi

Niin kuin kerroin olimme taannoin retkellä Kusadasissa. Tässä raporttia matkasta. Etsin myös netistä tietoa kyseisestä kaupungista kiinnostuneille. Matkustimme Kusadasiin Aydinin kautta joten laitan myös muutaman kuvan Aydinin kaupungista. :)

Matkasta

Lähdimme tiistai aamulla Denizlistä bussilla kohti Kusadasia. Matkustimme ensin Aydiniin ja vietimme siellä muutaman tunnin kävellen keskustassa. Ö on asunut Aydinissa pari vuotta käydessään lukiota joten tunnelma oli nostalginen.

katukuvaa Aydinista

Aydin
Aydinista otimme dolmuksen jolla matkasimme noin tunnin Kusadasiin. Ilma oli erittäin lämmin ja kaunis.

Kusadasi
"Kuşadası on kaupunki Turkin länsirannikolla. Kaupungin paikallisten väkiluku on noin 70 000, mutta matkailukausina kaupungin väkiluku voi nousta turistien takia 300 000 ihmiseen. Kuşadası on suosittu matkailukohde ja kuuluisa hienoista rannoistaan." wikipedia

Kävelimme rantabulevardilla ja ihailimme maisemia. Ilma oli niin lämmin että tarkeni t-paidalla ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Reissasimme Kusadasiin turistikauden ulkopuolella joten valitetettavasti moni paikka ja nähtävyys sulkeutui aikaisin. Emme tajunneet ottaa asiaa huomioon mutta ei se meidän matkaamme pilannut.












ostoskeskus



Bazaarilla oli paljon katukauppoja. Monet olivat kuitenkin kiinni tähän aikaan vuodesta.

Nähtävyydet

Lintusaari
"Sana Kusadasi tarkoittaa ”Lintusaarta”, ja pieni saari sataman vieressä onkin kaupungin tunnusmerkki. Älä matkusta kotiin ennen kuin olet käynyt tällä viehättävällä saarella, jossa on Ottomaanien vanha seikkailutunnelmainen linnoitus. Saari on kauniisti valaistu iltaisin. " lähde nazar.fi

Katselimme linnoitusta ulkoapäin. Olisimme menneet sisäpuolellekin mutta linnoitusta kunnostettiin ja sinne oli pääsy kielletty.




 Efesos
"Tuhansia vuosia vanha roomalaisten rauniokylä on loman ehdoton vierailukohde. Alue on erittäin hyvin säilynyt ja voit aistia entisajan suurkaupungin tunnelman. Löydät täältä kauppoja, taloja, yleisiä käymälöitä, maailman suurimman amfiteatterin ja kuuluisan Celsus-kirjaston joka on yksi maailman kuvatuimmista rakennuksista." lähde nazar.fi

Matkasimme Kusadasista noin 20 minuuttia dolmuksella katsomaan Efesosta. Harmiksemme olimme kuitenkin liian myöhään liikkeellä. Paikka suljetaan jo viiden aikoihin turistikauden ulkopuolella. Katsoimme kuitenkin Efesosta ulkoapäin ja sain napsaistua yhden kuvankin (mikä ei tosin kovin hyvä kuva ole :D).


Dilek Peninsula luonnonsuojelupuisto 
"Luonnonsuojelupuisto, joka on osittain avoinna yleisölle, sijaitsee 30 kilometriä kaupungin ulkopuolella. Alue on luonnonkaunis rantoineen ja metsineen. Pääset tänne helposti taksilla tai dolmuksella. Puisto tunnetaan myös nimellä Millipuisto." lähde nazar.fi

Millipuistossa emme käyneet joten kuviakaan ei luonnollisesti ole.

Kusadasin rannat

Kaupunkiranta
"Sijaitsee Kusadasin keskustassa satamabulevardin varrella, joten olet lähellä kaikkea nauttiessasi auringosta. Ranta on erittäin suosittu."

Ladies Beach

"Hieno hiekkaranta muutaman kilometrin päässä kaupungista etelään. Paikallisbussit kulkevat Ladies Beach rannalle keskustasta monta kertaa tunnissa."

Long Beach

"6 km keskustasta etelään sijaitsee yksi Kusadasin parhaista rannoista. Tilaa on runsaasti ja tarjolla on useita ruokapaikkoja."

lähde nazar.fi

Ravintolat ja yöelämä

 Kusadasissa on paljon tasokkaita ravintoloita ja kahviloita. Yöelämää löytyy Bar streetiltä.

Ajattelimme aluksi syödä paikallista kalaa mutta rahanpuutteen vuoksi päädyimmekin syömään Mc Donaldsissa. :D Pamukkale bussifirma antaa yleensä lippujen oston yhteydessä tarjouskuponkeja mäkkiin joten käytimme ne siis hyväksi. Bussi takaisin Denizliin lähti vasta 22.00 ja kotona olimme vasta noin yhden aikaan yöllä. Reissu oli mahtava! Suosittelen todella käymään Kusadasissa! :)

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Puuhasteluja

Nyt on aika hieman kertoa kuvien avulla siitä mitä olemme Turkissa puuhailleet viime aikoina. :)

Tämä kuva on lentokentältä kun saavuimme Denizliin. Ailin isä Ö ensimmäistä kertaa kuvissa blogissani.

Tutussa puistossa ulkoilemassa



Sumer Parkissa shoppailemassa ja keilaamassa. Säät suosivat!

Incilipinar Park








Lapsille on kaikkea kivaa
Aika keväinen ilma. Parhaimillaan Denizlissä on ollut +19.
Leffaan piti mennä mutta ulkomaalaiset leffat ovat täällä harvassa. Koneelta on kuitenkin katseltu leffoja.

Ystävänpäivänä käytiin Ö:n kanssa syömässä ja myöhemmin kävin kaverin juhlissa.
Shoppailua on tullut harrastettua aika paljon. :D

Eilen olimme päiväretkellä Kusadasissa josta teen oman postauksen myöhemmin. Hyvää yötä kaikille! :)

lauantai 15. helmikuuta 2014

Suomalaiset ja turkkilaiset

Olen monesti kirjoittanut blogiini kulttuurieroista. Nyt kirjoitan ihan leikkimielisesti pienen vertailun suomalaisten ja turkkilaisten välillä. Nämä ovat ihan hirveitä yleistyksiä joten ottakaa ihan vaan vitsillä!



1. Ulkona on +10 ja tuulista, on Marraskuu.

suomalainen: " Ai kun kiva lämmin päivä tänään! Lähdetäänkö kävelylle?"
turkkilainen: " Uff yaa!!! Kauhean kylmä! Jäädään sisälle kokopäiväksi juomaan teetä. Lasta ei ainakaan voi päästää pihalle leikkimään tai muutoin vilustuu!"

2. On heinäkuu ja mittari näyttää +25

suomalainen: "Nyt shortsit jalkaan ja ottamaan aurinkoa. Toisitko lasin kylmää juotavaa?"
turkkilainen: "Laitan päälle pitkät housut ja takin. Alle tietenkin aluspaita etten vilustu. Menen sitten istumaan varjoon. Toisitko teetä kiitos?"

3. Lapsi on sairastunut nuha-kuumeeseen.

suomalainen: "Nonni! Eiköhän tuo flunssa tuosta kotikonstein lähde. Vastustuskyky vain kasvaa.
turkkilainen: " Allah halla! Lapsi pitää viedä pikimmiten lääkäriin. Jotain lääkettä tuohon on saatava!"

4. Työpäivän pituus on 9 tuntia.

suomalainen: " Voi luoja mulla on tänään hirveän pitkä työpäivä! En varmasti jaksa tehdä yhtään mitään töiden jälkeen vaan menen suoraan nukkumaan!"
turkkilainen: " Mulla onkin tänään lyhyempi työpäivä. Nähdäänkö töiden jälkeen?"

5. Sukulaiset tulevat yhdeksän aikaan illalla yllätysvierailulle.

suomalainen: " Voi #%##%!!!!!! Mitä ne tähän aikaan tänne porhaltaa!? Lapset on jo nukkumassa eikä meillä ole edes mitään tarjottavaa!
turkkilainen: "Hosgeldiniz Hosgeldiniz! Teepannu onkin jo kuumana. Peremmälle vain!"

6. Tarjoilija kysyy otatko lisää juotavaa.

suomalainen: "Kiitos!" = kyllä.
turkkilainen: "Kiitos" = ei.

7. Olet 30- vuotias ja asut vanhempiesi luona.

suomalainen: "Asun kotona koska hoidan sairaita vanhempiani ja säästän rahaa omaan asuntoon."
turkkilainen: " En ole naimisissa joten tottakai asun kotona vanhempieni kanssa!"

8. Mitä saisi olla?

suomalainen: " Kahvia ja pullaa tietenkin"
turkkilainen: "Teetä ja keksejä tietenkin"

9. Kierrätätkö? Elätkö luontoystävällisesti?

suomalainen: Tietenkin! Lajittelen sekajätteen, kompostin ja lasin erilleen. Käytämme muutenkin perheessämme vain ympäristöystävällisiä tuotteita. Ruoka on myös luomua.
turkkilainen: "Efendim? Kierrätys? Mitä se on?" Mitä ruokaan tulee ostamme vihannekset aina torilta ja teemme muutenkin lähes kaiken itse."

10. Kaupungissa on suuri ulkoilmakonsertti.

suomalainen: "Mennään nopeasti ostamaan juomat ennen kuin kauppa menee kiinni. Eihän me nyt siellä kuivin suin voida seistä!"
turkkilainen: " Ajatella kun ne jossain Länsimaissa juo alkoholia kadulla! Kauheaa!"

11. Asut talviaikaan neljännessä kerroksessa ja sinulla ei ole parveketta. Talossa ei myöskään ole hissiä. Haluat tupakoida.

suomalainen: " Puen päälle talvitakin ja pipon. Sitten kävelen raput alas tupakoimaan ulos."
turkkilainen: " Otan tupakan huuleen ja etsin sytkärini. Turha sitä on edes ikkunaa avata."

12. Ajat bussia ja huomaat jonkun juoksevan bussia kohden. Olet kuitenkin jo ohittanut pysäkin ja takanasi tulee autoja.

suomalainen: " No kyynel! Omapa on vikansa kun ei seissyt pysäkillä ajoissa. Laitan kaasun pohjaan ja en katso taakseni."
turkkilainen: " Jarru pohjaan välittömästi ja bussin ovet auki täydestä vauhdista! Antaa muiden tööttäillä takana. "

Hyvää viikonlopun jatkoa! :D

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Turkissa! Tarinaa uskomattomasta menomatkasta

Tervehdys kaikille pitkästä aikaa! En Suomessa oleskeluni aikana kirjoitellut blogia kuin pari kertaa mutta nyt olemme taas Turkissa joten antaa näppäimistön sauhuta! Oli mukava huomata että blogini on saanut uusia lukijoita sekä facebooksivun tykkäyksiä.

Asumme nyt uudessa paikassa mutta kuitenkin lähellä entistä asuntoamme. Kyseessä ei ole apart joten kalusteet on täytynyt hommata itse. Tänään saimme netinkin toimimaan ja olen aivan innoissani. Luulin ettei sitä saataisi toimimaan vielä aikoihin kun viime apartissa se kesti kuukausia. :D Päätimme siis että minä ja lapseni jäämme asumaan Suomeen pysyvästi mutta tulemme aina välillä vierailemaan Turkissa pidempiä aikoja. Tälläkertaa viivymme kolme viikkoa. Suurin syy tähän on se että Suomessa voin tehdä alani töitä sekä minulla on enemmän sosiaalisia kontakteja. Tulevaisuuden suunnitelmissa Ailin isä haluaisi myös tulla asumaan Suomeen mutta nyt hän tekee täällä Turkissa töitä. Hän muuttaa luultavasti työn perässä Alanyaan piakkoin. Tästä lähdin kutsun Ailin isää kirjaimella Ö sillä tajusin että olin keksinyt niin tyhmän "salanimen" tänne blogimaailmaan. Meistä siis kukaan ei esiinny täällä oikealla nimellään.

Hieman pilvisempi päivä

Cinar

Matkasta

Aloin stressata matkaamme Denizliin edellisenä päivänä. Olin tietenkin jättänyt hoidettavia asioita viime tippaan. Ehdin kuin ehdinkin käydä allekirjoittamassa uuden työsopimukseni ja viedä verokorttini sekä soittaa paniikki puhelun Kelaan. Viime matkasta viisastuneena pakkasin omat sekä Ailin vaatteet yhteen isoon rinkkaan. Tällöin omat käteni vapautuvat työntämään vaunuja. Se olikin todellinen Luojan lykky että tajusin asian sillä Istanbulissa jouduinkin kävellä ja paljon. Tiesin että joutuisimme lentämään kolmella eri lentokoneella sekä vaihtamaan Ataturkin lentokentältä Sabihen kentälle. Sitä en tiennyt miten stressaava matkasta tulisi. Edellisenä yönä olin kuitenkin aivan hermona enkä saanut nukutuksi kuin muutaman tunnin.

4.2 tiistai aamuna herätyskello soi 04.00. Adrenaliini virtasi suonissa joten en tuntenut väsymystä huonosti nukutun yön jälkeen. Tein viimeiset pakkaukset ja päätin nostaa Ailin suoraan turvakaukaloon enkä herättää ollenkaan. Tyttö oli täydessä unessa.

Äitini ajoi meidät Helsinki-Vantaan lentokentälle ja ensimmäinen lentomme lähti seitsemän kieppeillä Amsterdamiin. Lento kesti muutaman tunnin ja sujui yllättävän hyvin. Vieressä istuva nuivan näköinen iäkäs mieskään ei pilannut matkaamme. Ainoastaan laskeutuessa Aili itki. Amsterdamissa oli sitten mukavasti aikaa vaihtaa Istanbulin koneeseen. Söimme ja Aili otti päikkärit vaunuissa. Ajattelin mielessäni että jopas on helppo reissu! Mutta turha nuolaista ennen kuin tipahtaa. :D



Istanbulin koneessa viereemme istui erittäin mukava turkkilainen mies joka kertoi että hänellä on Ailin ikäinen poika. Miehellä oli mukana Ipad jolla Aili sitten pelasikin lähes koko matkan. Mies kertoi että hänen vaimonsa asuu Turkissa ja hän itse Yhdysvalloissa. Nyt vaimo on vihdoin saanut luvan tulla asumaan Yhdysvaltoihin. Prosessissa oli vierähtänyt kolme vuotta. Matka meni nopeasti kun oli hyvää matkaseuraa. Kyseinen mies auttoi vielä matkatavaroidemme kanssa. Todella ystävällistä!



Ataturkin kentällä aloin pohtia että miten pääsemme sieltä Sabihen kentälle. Meidät ohjattiin bussin luo kunnes minulle valkeni ettemme busseilla millään ehtisi Sabihen kentälle ajoissa. Paniikki melkein iski! Joudummeko jäämään Istanbuliin yöksi ja lähteä vasta seuraavan aamun lennolla!? Eräs ystävällinen nainen joka luultavasti työskenteli kyseisessä bussifirmassa neuvoi minulle reitin jolla olisi mahdollista ehtiä Denizlin koneeseen. Varmuutta ei siitä kuitenkaan ollut. Ajattelin että pakko sitä on ainakin yrittää!

Otimme siis ensin bussin Ataturkin kentältä Kadikoyhin. Vieressäni istui mukava turisti joka katsoi älypuhelimellaan minne meidän seuraavaksi pitäsi mennä. Kun astuimme bussista ulos huomasin että puhelimeni oli tippunut jonnekin. Viimeinen muistikuva minulla on siitä kun soitin bussista Ö:lle. Kävi mielessä että mitä jos tämä turisti poika olisi ottanut puhelimeni mutta epäilen että se vain tippui taskustani lattialle.

Siinäpä sitten pyörimme hetkisen ja yritin etsiä puhelintani maasta. Eipä löytynyt. Seuraavaksi suuntana oli Marmarayn metroasema. (Joku sanoi ettei se ole metro mutta en sitten tiedä millä nimellä sitä kutsua.) En vaan tietänyt missä asema on. Silloin eräs keski-ikäinen mies tuli kysymään tarvitsenko apua. Mietin että uskallanko luottaa häneen mutta ajattelin että tuskin mitään kamalaa voi tapahtua jos lähdemme kävelemään hänen perässään sillä kadulla oli niin paljon muitakin ihmisiä. Niin tämä mies johdatti meidät Marmarayn asemalle. Metrossa eräs nainen kertoi missä meidän kuului jäädä ja tämän jälkeen eräs mies neuvoi missä vaihdamme toiseen metroon.


Toisella metromatkalla kaksi naista auttoivat meidät vielä taxiin. Taxissa ei ollut turvavöitä ja Ailin turvakaukalo oli jäänyt Ataturkin kentälle. :( Ei ollut muita vaihtoehtoja kun ottaa Aili syliin. Mietin matkalla että saa nähdä ehdimmekö lennolle vai joudummeko jäämään lentokenttä hotelliin yöksi. Sabihen kentälle saavuttuamme minulla ei ollut tarpeeksi käteistä maksaa taximatkasta. Automaatti sijaitsi lentokentän sisällä joten ei auttanut muu kuin mennä turvatarkastuksen läpi ja juosta automaatille. Tässä vaiheessa aikaa koneen lähtöön oli noin puoli tuntia. Täytyy myöntää että oli lievästi sanottunu stressaantunut olo! Juoksin Aili sylissä maksamaan taximatkan ja raahasin tavaramme uudestaan turvatarkastuksen läpi.                            

Juoksin Check in tiskille mutta tajusin että nykyään check in täytyy monilla lentokentillä tehdä itse tietyillä koneilla. Yritin syöttää tietojani koneelle mutta kone vain ilmoitti virheestä. Ei voi olla totta! Pyysin paniikissa apua joltain miesvirkailijalta joka näytti auttavan innoissaan nuorta blondia. Hänkään ei saanut tietojani oikein. :D Kiirehdimme tiskille ja toinen virkailija sanoi ettemme enään ehtisi koneeseen!!! Anelin kuitenkin että jos saisimme vielä mennä. Selvä, menkää sitten sanoi virkailija.


Sitten vaan tavarat suoraan kärryihin ja juoksuksi! Miesvirkailija otti kärryt ja minä juoksin työntäen Ailia vaunuissa. Vielä uusi turvatarkastus jossa pääsimme jonon ohi. Sitten vihdoin koneessa! Mikä helpotus!!! Ehdimme. :) Vieressäni istui ulkomaalainen tyttö joka kertoi aikovansa työskennellä Denizlin paikallisessa koulussa opettajana. Tunnin lentomatka oli nopeasti ohi.

Denizlin kentällä meitä oltiin vastassa. Ö:n perhe oli vuokrannut auton jolla meidän piti matkustaa vielä tunnin matka kotiin. Kävipä niin että kun olimme lastanneet tavaramme autoon ei auto käynnistynytkään. Tämäkin vielä! Jonkin aikaa käynnistystä yrittäneenä Poliisit tulivat antamaan virtaa autoon ja kuin ihmeen kaupalla pääsimme matkaan. Vielä noin tunti automatkaa ja olimme vihdoin perille kohteessa. Voin sanoa että olin väsynyt tämän matkan jälkeen!

Jos olisin tiennyt kuinka rankka matka tulisi olemaan olisin varannut hotellihuoneen Istanbuliin ja lähtenyt vasta seuraavana päivänä Denizliin. Tähän aikaan vuodesta Denizliin on hyvin vaikea päästä. Kalliiksi lennot eivät kuitenkaan tulleet. Stressi leveleitä nosti tiukkojen aikataulujen ja pitkien matkojen lisäksi tietenkin myös pienestä lapsesta huolehtiminen. Paluumatka tulee olemaan samanlainen mutta onneksi meillä pari tuntia lisäaikaa vaihtaa lentokenttää. Ilman näitä ihania ja avuliaita ihmisiä emme tuskin olisi ehtineet Denizlin koneeseen. Suuri kiitos turkkilaisille! Toki tiedän ettei tuntemattomiin ihmisiin ei pitäisi liiaksi luottaa mutta hädässä otan kyllä avun vastaan. Ajattelin koko ajan että tärkeintä matkalla on kuitenkin lapsen ja minun turvallisuuteni. Jos missaamme koneen niin asiat järjestyvät kyllä aina jotenkin.

Tällainen matkakertomus tälla kertaa! :D Koitan kirjoitella myöhemmin mitä kaikkea ollaan täällä Turkissa puuhailtu.  :)