torstai 14. elokuuta 2014

Sopeutumista ja byrokratiaa

Terve vaan lukijat!

Eräässä kommentissa toivottiin että kertoisin myös miehen sopeutumisesta tänne Suomeen joten tässä siitä sitten. Ö on tosiaan aiemmin asunut Suomessa ja hän puhuu kohtalaisen hyvin Suomea joten meidän ei tarvinnut lähteä ihan ns. lähtöviivalta tätä kotoutumista ajatellen.

Saavuttiin takaisin Suomeen siis kesäkuun lopulla ja paljon oli kuitenkin hommaa että pääsi taas systeemeihin kiinni ja että saatiin arki rullaamaan. Niin se vain usein menee että suomalaisen puolison apu on monesti näissä asioissa tärkeää ja niin minäkin olen näitä juttuja pohtinut paljon.

Ensimmäinen asia oli tietenkin tehdä maistraattiin osoitteenmuutosilmoitus ja käydä paikan päällä ilmoittautumassa. Sitten oli vuorossa liittyminen Suomen sosiaaliturvaan Kelan sivuilla. Kelassa sanottiin että liittymisen käsittelyaika vaihtelee 4 viikosta puoleen vuoteen (WHAT!?). Minä sitten soitin sinne uudestaan ja pyysin käsittelyn kiirehtimistä ja yllätyksekseni päätös tehtiin nopeasti tuon puhelinsoiton jälkeen. Ö on aina sanonut mulle että se aina auttaa kun suomalainen puoliso puuttuu asioihin. En koskaan uskonut sitä koska Suomessa yleensä mennään kaikessa vain jonon sanelemassa järjestyksessä mutta taisin olla väärässä.

Seuraava askel oli käydä työvoimatoimistossa ja ilmoittautua työnhakijaksi. Te toimisto haluaisi että asioita hoidettaisiin mahdollisimman paljon sähköisesti ja että paikan päälle ei tultaisi. Silti muut kuin Euroopan kansalaiset eivät voi ilmoittautua työnhakijoiksi netissä!!! Puhelinlinja heillä on aina varattu joten menimme suoraan vaan toimistoon ilman ilmoituksia. Ö:llä oli mennet kotoutumisaika umpeen aiemmin asuessaan Suomessa joten mihinkään suomenkielikursseille hän ei Te toimiston kautta menisi. Niinpä hän lähti etsimään töitä ihan netin kautta ja lähetti aika paljon hakemuksia. Koulut olivat kuitenkin jääneet kesken Turkissa ja ammattitutkinnon suorittaminen innosti joten minä kannustin hakemaan opiskelemaan. Ö haki Te toimiston kautta työvoimakoulutuksiin ja sitten ihan täydennyshaussa ammattikouluun.

Kova työ tuotti tulosta ja hän sai kutsun ammattikoulun kielikokeeseen! Läpäistyään kokeen hän sai paikan ja opiskelee nyt sähkö- ja automaatiotekniikkaa! Aivan mahtavaa! Nyt koulu on jo alkanut ja sanojensa mukaan kielen takia opetusta on välillä vaikea ymmärtää mutta toivon että hän saa tukea koulultaan koska olisi äärimmäisen tärkeää työnsaannin kannalta että hän saisi tutkinnon suoritettua! Kuitenkin tiedän että minulla on fiksu mies ja hän kyllä pystyy tähän.

Muutenkin sopeutuminen takaisin Suomeen on mennyt ihan hyvin. Onneksi Ö rakastaa Suomea koska minä en haluaisi asua loppuelämääni Turkissa vaikka se ihana maa onkin. Asumme samassa talossa missä ennen Turkkiin muuttoamme joten tuttuja kulmia siis molemmille.



Ei tämä monikulttuurisen perheen elämä aina helppoa ole mutta todellakin tämän kaiken arvoista.  :)

4 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että asiat järjestyivät ja jopa noinkin nopeasti! Nyt vähän utelen, mutta kävikö miehesi aiemmin kielikurssilla vai oppiko kieltä jotenkin muuten? Mietin vaan itse, kun aikanamme Turkista "kotiudumme" että onnistuukohan tuo kielen oppiminen varsinkin jos on kokopäivätyössä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies kävi suomenkielen kursseja ja sitten myöhemmin oppinut enemmän puhumaan käytännön kautta. Mä en itse oppisi uutta kieltä pelkästään arkielämässä. Tarvitsisin useamman kielikurssin siihen mutta jokainen on yksilö ja toiset ehkä lahjakkaampia oppimaan ihan itsekseenkin. Työväenopistossa luulisi olevan myös suomenkielenkursseja myös iltaisin ja varmaan jotain itseopiskelumateriaalejakin löytyy. :)

      Poista
  2. Kiva että asiat ovat järjestyneet ja olette kaikki taas Suomessa. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista

Piristät päivääni jättämällä kommentin. Kiitos! :)