sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

On aika hyvästien

Heips!

Nyt on luvassa tiedotus. Olen päättänyt lopettaa blogin, nyt virallisesti. Päätös oli vaikea, vaikka en ole päivittänyt blogia aikoihin säännöllisesti. Tällä kaikella on kuitenkin suuri tunnearvo itselleni ja on ollut vaikea päästää irti. Poistan pian facebook sivut. Voi olla, että blogi jää nettiin muistoksi, tai sitten sekin lähtee. Joka tapauksessa en enää bloggaa.

Tämä blogi muistuttaa minua aina Turkki-ajoistani. Olen tutustunut uuteen kulttuuriin ja Turkki on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Muistoja on niin hyviä, kuin huonojakin. Uskomattomin kokemus, oli ehkä se, kun poliisi meinasi heittää minut putkaan. Tästä en ole aiemmin täällä edes kertonut...Denizlissä oli meneillään mielenosoitus ja tyhmänä halusin ottaa siitä valokuvan. Paikalla oli paljon ihmisiä kameroineen, joten ajattelin, että voisin itsekin yhden kuvan napsaista...Juu, eipä ollut hyvä idea. Kuvaajat olivatkin toimittajia, eivätkä siviilejä. Yhtäkkiä vierässäni oli siviilipukuun pukeutunut poliisi, joka huusi minulle jotain. En ymmärtänyt puheesta mitään. Onneksi Ö tuli nappaamaan minut pois ihmisvilinän keskeltä. Olihan se hieman kuumottava tilanne, mutta nykyään se jo naurattaa. Jos jotain siitä opin, niin että mielenosoitusten lähelle ei missään nimessä mennä. Kuva on edelleen tallella jossakin läppärin uumenissa.

Paras, mitä Turkki on minulle antanut, on sen ihmiset. Olen tutustunut hyviin ja epäitsekkäisiin ihmisiin. Ihmisiin, jotka antavat vähästään muille ja vielä ilolla. He osaavat nauttia elämän pienistä iloista ja ihan tavallisesta elämästä. Heidän kanssaan on helppo ja vaivatonta olla.

Uskon, että Turkki on maahanmuuttajalle vaikea maa sopeutua. Jos muuttaa Turkkiin, tulee ihmisellä olla palavan suuri motivaatio kotoutua. Kaikki täytyy tehdä itse. Turkki on minulle rakas maa, mutta en haluaisi asua siellä pysyvästi.

Turkin levoton poliittinen tilanne harmittaa ja huolestuttaa minua. Turismin raju lasku, on kova isku turkkilaisille. Turismissa on monen tavallisen kansalaisen elanto. Eniten minua tilanteessa kuitenkin huolestuttaa turkkilaisten hyvinvointi ja turvallisuus heidän kotimaassaan.

Toivottavasti olen osannut blogini kautta luoda edes hieman positiivisempaa kuvaa Turkista maana ja ihmisistä siellä. Lopuksi laitan kuvia viimeisimmältä lomaltamme Alanyasta ja Denizlistä, keväältä. Olimme reissussa lähes kuukauden päivät. Parasta lomassa oli se, kun lapset saivat viettää aikaa sukunsa kanssa.

Kiitos kaikille blogiani vuosien varrella seuranneille. Tiedän, ettei pahoittelusta ole välttämättä hyötyä, mutta pahoitteluni niille seuraajille, jotka olisivat juttujani halunneet lukea ja minun blogia päivittävän. En löytänyt aikaa tai voimia kirjoitella tänne ja koko asia jäi. Vaikka olen aina kirjoittanut blogia harrastuksen omaisesti, on asia ollut silti minulle tärkeä.

Toivon kaikkille mahtavaa kesää ja hyvää jatkoa kaikkiin elämän haasteisiin! :)